Kuolemantutkimuksen seura toivoo rakentavaa keskustelua kuolemasta
Millaista on tutkia aihetta, joka koskettaa meitä jokaista, mutta ei silti ole ensimmäinen kahvipöydässä puheeksi otettava asia? Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura on vuodesta 2011 toiminut poikkitieteellisenä kohtaamispaikkana paitsi kuoleman tutkijoille ja sen parissa työskenteleville, myös kaikille alan ajankohtaisesta tutkimuksesta kiinnostuneille henkilöille.
Teologian maisteri ja kasvatustieteiden tohtoriopiskelija Karoliina Käpylehto Helsingin yliopistosta kertoo, miten hän päätyi tutkimaan lasten ja nuorten kuolemankäsityksiä, ja mikä merkitys Kuolemantutkimuksen seuralla on paitsi hänelle itselleen, myös tutkimukselle laajemminkin.
Lapsuuden lukuharrastus johdatteli tutkimusaiheen äärelle
─ Luin lapsena paljon vampyyrikirjoja, ja näihin lukukokemuksiin liittyy paljon hauskoja muistoja. Graduaihetta valitessani halusin tehdä työn kepeästä aiheesta, joten lähdin tutkimaan lasten vampyyrikirjallisuutta, Käpylehto kertoo.
Kirjoja tutkiessaan hän kuitenkin huomasi, että lasten ja nuorten kuolemakäsityksistä tehty suomalainen tutkimus painottui 1980-luvulle.
─ Tämä havainto herätti tarpeen tehdä aiheesta uutta tutkimusta. Oma mielenkiintoni on lasten ja nuorten kuolemakäsityksissä ja -peloissa, Käpylehto kertoo.
Tutkimuksen aineistona toimivat esimerkiksi lasten piirustukset ja haastattelut. Lisäksi hän tutkii muun muassa, kuinka kuolemaa käsitteleviä teemoja jaetaan lasten ja nuorten kanssa niin yleisessä keskustelussa kuin kuolemaan liittyvissä rituaaleissa, kuten hautajaisissa. Väitöskirjan olisi tarkoitus olla valmiina vuoden sisällä.
Käpylehto on itse ollut seuran toiminnassa mukana lähes sen perustamisesta lähtien eli vuodesta 2011. Seura perustettiin, koska haluttiin saada uusia kontakteja kuolemaa eri aloilla tutkivien ja sen parissa työskentelevien välille.
─ Aikaisemmin minusta on muissa yhteyksissä usein tuntunut, että joudun ensin todistamaan, ettei kuoleman tutkiminen ole ”synkkää”, ”masentavaa” tai ”ahdistavaa”, ja vasta tämän jälkeen voidaan keskustella mielenkiintoisista asioista ja ilmiöistä, Käpylehto toteaa.
Hänen mielestään seuraan kuulumisessa on hienoa ennen kaikkea se, ettei omaa tutkimusaihetta tarvitse perustella. Muiden seuran jäsenten kanssa pääsee puhumaan suoraan aiheesta.
Seura perustettiin, koska haluttiin saada uusia kontakteja kuolemaa eri aloilla tutkivien ja sen parissa työskentelevien välille.
Eri tieteiden lähestymistavat samalla viivalla
Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura kokoaa yhteen monen eri tieteen edustajia ja eri alojen ammattilaisia. Erilaisia tutkimusperinteitä tai lähestymistapoja ei kuitenkaan laiteta paremmuusjärjestykseen.
─ Uutta tutkimusta, joka tarkentaa aiempia tuloksia tai luo uusia keskustelunavauksia tarvitaan kaikkien tieteiden näkökulmista, Käpylehto kertoo.
Esimerkiksi teologisessa tutkimuksessa kuolemaa voidaan tutkia laajasti niin uskonnonfilosofian näkökulmista kuin eksegetiikasta tai vaikkapa sielunhoidollisista näkökulmista käsin.
Suomalaisen kuolemantutkimuksen seuran tarkoitus on edistää suomalaista kuolemaan liittyvää tutkimusta sekä koulutusta sekä akateemisessa että käytännön työn kontekstissa. Seura pyrkii erityisesti sosiaalisessa mediassa paitsi tiedottamaan toiminnastaan, myös tuomaan esille alan kiinnostavia ilmiöitä, tapahtumia ja julkaisuja.
─ Parhaimmillaan tarjoamme perusteltua, tutkittua tietoa aina ajankohtaisista aiheista, ja myös mahdollisuuden keskusteluun aiheista, jotka eivät välttämättä kuulu jokaiseen kahvipöytään, Käpylehto sanoo.
Kuolemantutkimuksen seuran hallituksen jäsenet Elisa Morgan ja Anna Huhtala esittelemässä seuran toimintaa Tieteiden Yössä Helsingissä. Kuva: Karoliina Käpylehto
Toimintaa kuolemantutkimuksen tunnettuuden edistämiseksi
Seura järjestää vuosittain syysseminaarin ja uutta viime vuosina vakiintunutta toimintaa ovat ilmaiset esitelmätilaisuudet. Tieteiden Talolla Helsingissä kuukausittain järjestettävät esitelmät ovat viime vuosina vakiintuneet osaksi seuran toimintaa.
─ Yleisesti ottaen esitelmätilaisuuksia on tullut lisää, mutta samaan aikaan kepeämpi ajanvietto esimerkiksi ”kuolemateemamatkoilla” on vähentynyt, Käpylehto kertoo.
Aikaisemmin seura järjesti teemamatkoja esimerkiksi Viroon. Matkoilla tutustuttiin esimerkiksi kuolemaa käsittelevään taiteeseen tai historiallisiin rakennuksiin.
Kuolemantutkimuksen seuran verkkolehti Thanatos perustettiin vuonna 2012. Vertaisarvioidussa verkkolehdessä pyritään esittelemään laajasti erilaista kuolemaan liittyvää tutkimusta, ja se on kaikkien halukkaiden luettavissa. Lehden lisäksi seura edistää näkyvyyttään sosiaalisessa mediassa esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä.
Käpylehto toivoo, että seura saisi kuluvan vuoden aikana paitsi lisää kuolemasta kiinnostuneita jäseniä mukaan toimintaan ja Thanatos-lehden lukijoiksi, myös uutta julkaistavaa tutkimusta. Seuran tavoitteena on pidemmällä tähtäimellä myös kuolemaan liittyvän keskusteluilmapiirin edistäminen.
─ Toivoisimme, että kuolemaan ja aihepiiriin yleisesti liittyvää keskustelua voitaisiin käydä rakentavammin. Esimerkiksi lehtiotsikoiden tai vaikkapa tv-teollisuuden kuolemalla ”mässäily” toivottavasti muuttuu ajan mittaan toisenlaiseksi, Käpylehto toteaa.
Lue lisää: