| Tuula Sakaranaho & Maija Butters |

Maassa maan tavalla – suomalaisen islamin kuolemakäsitykset

Kuolemalla ja kuoleman jälkeisillä tapahtumilla on merkittävä sija islamilaisessa pelastusopissa ja eskatologiassa. Läheisen hyvä kuolema ja oikein tehdyt kuolemanrituaalit auttavat muslimiyhteisöä surun käsittelyssä, mutta ovat samalla oleellisen tärkeitä vainajalle hänen matkallaan tuonpuoleisessa. Suomessa suurin osa muslimeista jakaa joitakin keskeisiä kuolemaan liittyviä periaatteita ja käytäntöjä kulttuuritaustasta riippumatta.

Suomalaista islamia vai muslimien moninaisuutta?

Suomessa ei ole yhtä suomalaista islamia vaan eri tavoin ajattelevia muslimeja, joiden uskonnonharjoitus sisältää yhteneväisyyksiä mutta myös eroja. Suomessa arvioidaan asuvan noin 70 000 muslimia, joihin kuuluu noin sata vuotta sitten Venäjältä Suomeen muuttaneita tataareja (noin 600), viime vuosikymmeninä Euroopasta, Lähi-idästä, Afrikasta ja Aasiasta tulleita maahanmuuttajia sekä suomalaisia käännynnäisiä (muutama tuhat). Pienestä lukumäärästä huolimatta suomalaiset muslimit ovat etnisesti, kielellisesti, kulttuurisesti ja myös uskonnollisesti hyvin kirjava joukko.

Enemmistö maamme − kuten maailmankin − muslimeista on sunnalaisia, ja shiialaisia arvellaan olevan noin viidennes. Osa muslimeihin lukeutuvista maahanmuuttajista suhtautuu uskontoon hyvin liberaalisti, jotkut jopa kielteisesti, joten yksiselitteinen tulkinta Suomen islamista on mahdoton.

Muslimien parissa ei ole mitään yhtä tahoa, jolla olisi auktoriteetti määritellä, miten islamin mukaan tulee kohdata kuolema ja tulla haudatuksi. Käytännön helpottamiseksi suomalaisille muslimeille on kuitenkin laadittu oppaita (vuodelta 1997 ja 2012), joissa kerrotaan Suomen lainsäädännöstä ja hautaamista koskevista säännöistä. Oppaissa myös ohjeistetaan, miten muslimien tulisi toimia kuolevan kanssa ja hoitaa tämän hautaus. Kirjoittajat ovat sunnimuslimeja, mutta muslimien välisiä opillisia eroja kuolevien hoitamisessa ja vainajien hautaamisessa pidetään sen verran pieninä, että opas sopii kaikille muslimeille. Tutkimustiedon puutteen vuoksi on mahdotonta sanoa, kuinka laajasti tämä näkemys hyväksytään shiiamuslimien parissa.

Kuolema on portti tuonpuoleiseen

Islamissa nojaudutaan lineaariseen aikakäsitykseen samalla tavoin kuin muissakin Lähi-idän uskonnoissa. Lineaarinen aikakäsitys näkyy siinä, miten islamissa ymmärretään maailmankaikkeus, mutta myös ihmisen elämän vaiheet. Kuolema päättää ihmisen maanpäällisen elämän, mutta avaa portin tuonpuoleiseen elämään. Jumalalla on tieto itse kunkin kuoleman ajankohdasta.

Elämä on Jumalan lahja ihmiselle ja sen vuoksi pyhä. Vain Jumalalla on oikeus päättää elämän päättymisestä. Sen vuoksi itsemurha on rikkomus Jumalaa vastaan. Samasta syystä vastustetaan myös eutanasiaa. Käsitykset abortin oikeellisuudesta vaihtelevat varsinkin silloin, kun äidin henki on vaarassa.

Kuoleman kohtaaminen yhdessä ja yksin

Muslimille kuolema on vahvasti yhteisöllinen asia. Ihanteellinen kuolinpaikka on koti, jossa kuoleva on omaisten ympäröimä. Jos kuolema tapahtuu sairaalassa, toivotaan kuolevalle erillistä huonetta, jossa perheenjäsenet voivat olla läsnä yötä päivää. Myös sairaalassa on tärkeä huolehtia siitä, että kuoleva ei jää yksin. Jos hänellä ei ole omaisia, tulee paikalle kutsua joku islamilaisen yhteisön jäsen. Jos kuoleva haluaa kaikesta huolimatta kuolla yksin, tulee myös tätä toivetta kunnioittaa.

Kuolevaa tulee kohdella lempeästi, sillä näin vaikutetaan myönteisesti kuolevan mielentilaan. On tärkeää pyytää ja saada anteeksi ennen kuolemaa. Asioiden saattamista loppuun pidetään tärkeänä, joten kuolevalta varmistetaan myös, että hän on tehnyt testamentin. Kuolevaa johdatellaan uskonnolliseen mielentilaan lukemalla Koraania. Ihanteellista olisi kuolla islamin ”uskontunnustus” huulilla, ja siksi kuolevaa kannustetaan lausumaan ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen lähettiläänsä.” Uskontunnustusta voidaan myös lausua kuolevan korvaan hänen viimeisinä hetkinään.

Vainaja tulisi haudata mahdollisimman pian. Hautauspäivänä ruumiille suoritetaan rituaalinen pesu ja vainaja verhotaan käärinliinoin. Ruumiinpesu on tärkeä uskonnollinen rituaali, joka tulee suorittaa huolella vainajaa kunnioittaen. Pesun suorittavat omaiset tai siihen erikoistuneet henkilöt muslimiyhteisöstä. Suomessa toimii ruumiinpesijöiden ryhmä, joka käy vapaaehtoisvoimin suorittamassa vainajan rituaalista laittoa silloin, kun omaisia ei ole tai he eivät koe tähän kykenevänsä.

Suomessa pesu suoritetaan yleensä (vainajaa hoitaneessa) sairaalassa tai hoitokodissa, kun taas joissakin Euroopan maissa tällainen tila on tehty moskeijan yhteyteen. Ruumiinavaukseen suhtaudutaan kielteisesti, mutta siinä – kuten muissakin kohdin – noudatetaan kuitenkin yleisiä sääntöjä. Elinten luovutukseen sitä vastoin suhtaudutaan myönteisesti. Tämä liittyy periaatteeseen, jonka mukaan elämää tulee suojella ja kunnioittaa kaikin mahdollisin tavoin.

Hautaaminen ja vainajan muistaminen

Arkkujen käyttö hyväksytään Suomessa, vaikka se ei monessa lähtömaassa olekaan tapana. Polttohautaus on kielletty. Uskonnollisiin periaatteisiin soveltuvan hautapaikan löytäminen on ollut vaikeaa Suomessa. Tataareilla on oma hautausmaa, mutta se on tarkoitettu vain heidän yhteisönsä jäsenille. Muille muslimeille on viime vuosikymmeninä erotettu oma alue luterilaiselta hautausmaalta. Oleellista on, että hautarivit järjestetään siten, että vainaja voidaan haudata kasvot Mekkaan päin.

Hautajaisrituaalit tapahtuvat pääsääntöisesti ulkona eikä niitä varten tarvita erityisiä ”siunauskappeleita”. Hautausseremonia on hyvin yksinkertainen. Se alkaa siunausrukouksella, joka suoritetaan seisten imaamin johdolla. Siihen osallistuvat rituaalisen puhdistuksen suorittaneet miehet, harvemmin naiset tai lapset. Siunausrukouksen jälkeen vainaja lasketaan hautaan ja hauta luodaan umpeen. Hautakummun tulee olla sen verran korkea, että se erottuu selkeästi. Hautaukseen saattaa etnisestä taustasta riippuen liittyä myös Koraanin lukua ja muistopuheen pito. Hautakumpua ei perinteisesti koristella, tosin nykyään monet hankkivat haudalle yksinkertaisen hautakiven.

Vainajaa voidaan muistaa lukemalla Koraanin säkeitä. Liiallista tunteen purkausta tulisi välttää, jotta vainaja ei joutuisi siitä kärsimään. Ihmisen on alistuttava Jumalan tahtoon myös kuoleman ja menetyksen hetkellä.

Lopuksi

”Suomalaista kuolemaa” on tutkittu runsaasti, mutta samaa ei voi sanoa ”suomalaisesta islamista” ja siihen liittyvistä kuolemakäsityksistä. Usein suomalaista islamia katsotaan sunnimuslimien näkökulmasta, jolloin vähemmistön ääni ei pääse kuuluviin. Shiialaiset viettävät vuosittain ympäri maailmaa ashura-juhlaa, jossa muistetaan profeetta Alin pojan Husainin marttyyrikuolemaa. Ashura on vahvasti julkinen ja yhteisöllinen juhla, jossa surun osoittaminen on eri tavoin ritualisoitu. Rituaaleihin saattaa liittyä äänekästä valittamista ja itsensä ruoskimista, mikä edellä mainittujen oppaiden mukaan on tuomittavaa käytöstä. Suomessa ashura-juhla tapahtuu sisällä ja on luonteeltaan hillittyä. Juhlan suomalainen viettotapa on yksi osoitus siitä, miten uskonnolliset käytänteet sovitetaan vallitsevaan yhteiskuntaan sopivaksi. Siinä mielessä voimme puhua suomalaisesta islamista, jossa kuolemaa ja kollektiivista surua lähestytään ”maassa maan tavalla”.

 

Kirjoittajat:

maija picsakaranahoTuula Sakaranaho, FT, on uskontotieteen professori ja varadekaani Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa käsittelee islamia Euroopassa ja erityisesti Suomessa.

Maija Butters on eri uskontojen saattohoitoon perehtynyt antropologi ja uskonnontutkija, joka kirjoittaa väitöskirjaansa suomalaisesta kuolemasta Helsingin yliopiston Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa.

Ingressin kuva: Unsplash

Kirjallisuus:

Kuolema ja hautaus islamin mukaan. Iqra – Islam Yhdistys ry., 2012.

Kuolevan potilaan hoito ja vainajan käsittely islamin uskonnon mukaan Suomessa. Helsinki 1997.

Palva, Heikki & Perho, Irmeli (toim.): Islamilainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998.