| Taina Kalliokoski

Tutkija tutuksi: Raija Sollamo – kielen ja käännöksen rakastaja

Sollamo Raija pieni kuvaChristianSeppanen

Jatkosodan aikana vuonna 1942 syntyi Padasjoella Pursulan perheeseen lapsi, joka päätyi tekemään neljä vuosikymmentä pitkän uran Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen, Septuagintan, sekä Kuolleenmeren kääröjen uraa uurtavana tutkijana. Suomen akateemisessa maailmassa hänet tunnetaan ensimmäisenä naisena monessa yliopiston johtotehtävässä ja yhtenä naistutkimuksen käynnistäjänä.

Mikä ajoi sinut teologian pariin, professori emerita Raija Sollamo?

– Halusin ottaa asioista selvää. Isäni oli suntio, joten olin käynyt pyhäkoulut, tyttökerhot, rippikoulut ja jumalanpalvelukset. Kaikki, mitä siellä ja uskontotunnilla saattoi oppia, oli tuttua. Niissä ei päästy kuitenkaan minusta tarpeeksi syvälle. Uskonnon opettajan ura minulla oli kiikarissa, Sollamo kertoo.

Sollamo Raija septuagintasymposium kuvaChristianSeppanen600x315Professorit Anneli Aejmelaeus ja Raija Sollamo Septuaginta-symposiumissa kesäkuussa 2017 (Kuva: Christian Seppänen).

 Suku työnsi lääketieteen pariin, mutta veren näkeminen kammoksutti eikä ala muutenkaan tuntunut omalta. Kuuden laudaturin ylioppilas valitsi teologisen tiedekunnan.

– Ensimmäinen muistikuvani yliopistolta on juhlava vaikutelma, kun tulin ilmoittautumaan tiedekuntaan isäni kanssa, Raija Sollamo muistelee.

Matka oli hämäläistytön ensimmäisiä Helsingin vierailuja. Yhdessä he etsivät yliopiston päärakennuksen ylimmän kerroksen ja Luther-salin. Siellä Raija Pursula kirjoitti nimensä kirjaan, ja ilmoittautui näin teologisen tiedekunnan opiskelijaksi.

Tämä lienee varhaisin Helsingin yliopiston dokumentti, josta löytyy hänen nimensä. Myöhemmin sukunimi vaihtui avioliiton myötä Sollamoksi. Sitä nimeä on kirjoitettu niin apulaisprofessorin, professorin, dekaanin kuin yliopiston vararehtorinkin titteleillä lukuisiin dokumentteihin.

Hämäläistytön käden- ja jalanjälki suomalaisessa ja kansainvälisessä tiedemaailmassa on syvä ja uraauurtava.

– Kai sitä täytyy olla vähän työhullu, Sollamo myöntää, kun häneltä kysyy, miten hän on onnistunut yhdistämään kaiken, mitä hän on pitkän uransa aikana ehtinyt tehdä.

– Silloin kun asiat kiinnostavat, sitä jaksaa. Olen kokenut, että yhteiskunnallisesta työstä ja sosiaalisista tilanteista saa voimaa takaisinpäin. Ihmisten antama palaute ja yhteinen tekeminen ja jonkun saavuttaminen – yhteiset tappiotkin – ne ovat hirveän voimaannuttavia.

Tutkijan uralle johdatettuna

Uskonnonopettajaa Sollamosta ei tullut, mutta professori kyllä. Sitä edelsivät kahden vuosikymmenen opinnot, lisensiaatin tutkielma, väitöskirjatutkimus sekä itsenäinen tutkimustyö.

– Minulla on tunne, että minua on aina johdatettu. Aina kun on tullut ratkaisun paikka, siinä on ollut jokin ohjaus mukana, Sollamo summaa.

Mitä hyötyä tästä on?

Raamatun alkukielten, kreikan ja heprean pariin rohkaisi professori Ilmari Soisalon-Soininen jo perustutkintovaiheessa. Niitä Sollamo luki myös kielitieteiden puolella. Kun professori, Suomen ensimmäinen Septuaginta-tutkija, kannusti häntä tutkijan uralle ja valitsemaan saman tutkimuskohteen, opiskelija kysyi, mitä hyötyä tästä tutkimuksesta on.

– Varmaan se oli hänelle shokkikysymys, mutta se oli minun rehellinen kysymykseni, hän nauraa.

Soisalon-Soininen halusi elämäntyölleen jatkajan. Sollamo hyväksyi perustelun ja ryhtyi tutkimaan Septuagintan käännöstekniikoita. Valinta ei ole kaduttanut, kuten ei teologian opiskelukaan.

Kielet, tarkkuus ja oivaltaminen koukuttivat

Sollamo kiinnostui Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen tutkimisesta. Suhde syveni rakkaudeksi.

– Koukuttavana tekijänä olivat kielet. Kielten kanssa on kiva toimia.

Kuolleiden kielten tutkimukseen oli valmentanut oppikoulun kieltenopetus, joka perustui sananmukaiseen tekstin kääntämiseen. Suullisia tai kuullun ymmärtämisen harjoituksia ei tehty.

– Septuagintan tutkimuksen ydinalue on, että katsotaan, miten kääntäjät käänsivät hepreasta kreikaksi, ja miten heidän kreikkalainen käännöksensä vastaa heprealaista alkutekstiä.

Samalla arvioidaan kääntäjien kielitaitoa sekä selvitetään, kuinka sananmukaisia he olivat ja milloin he uskalsivat poiketa sananmukaisesta käännöksestä. Kääntäjillä on kullakin oma tyylinsä.

– Nykyisin oletetaan, että joka kirjalla oli oma kääntäjä Septuagintassa. Ainoastaan pienet profeetat on voinut kääntää sama henkilö. Eri kirjoja voi siksi vertailla. Siinä on hirveästi kivoja kysymyksiä.

Tuottaa valtavasti iloa, kun hoksaa pienenkin asian aineistosta, että täällä on yhteinen juju.

Toinen koukuttava tekijä oli käännöstekniikoiden tutkimisen lähes matemaattinen tarkkuus. Matematiikan tarjoamista haasteista ja oivalluksista Sollamo nautti jo koulussa.

– Tutkijan työssä on jotain samaa: saa keksiä ja kokeilla, löytääkö jotakin uutta. Tuottaa valtavasti iloa, kun hoksaa pienenkin asian aineistosta, että täällä on yhteinen tekijä tai juju, joka on ollut kääntäjälläkin mielessä, Sollamo innostuu.

Lopulta käännöstyössäkin on pääteltävä ja arvioitava, miksi kääntäjä on valinnut jonkin käännösvastineen.

– Tykkään tehdä näitä niin sanottuja pieniä faktoja ja asioita, joita voi käsitellä aika eksaktisti ja päätellä niistä aika hyvin perustein. Se sopii minulle.

”Mitä teet pikkuriikkisillä yksityiskohdilla?”

Sollamon erikoisalaa on kontrastiivinen kielentutkimus, jossa vertaillaan heprean ja kreikan kieltä. Sitä kautta paljastuu molempia kieliä koskevia rakenteellisia kysymyksiä. Kerran erään esitelmän jälkeen saksalainen professori kysyi, mitä näillä kaikilla ”pikkuriikkisillä asioilla ja yksityiskohdilla” oikein tekee.

– Kreikankielisen käännöksen avulla katsotaan, miten kääntäjä, joka oli lähempänä sitä heprean käytön aikaa, ymmärsi jonkin heprean sanan.

Koineen kreikka tunnetaan paremmin kuin muinainen heprea, sillä kreikaksi on säilynyt muutakin kirjallisuutta kuin Raamatun tekstejä. Hepreaksi tekstilähteitä on niukemmin.

– Joskus törmää myös kreikan kielen puolella sellaisiin asioihin, mitä kukaan, joka kirjoittaa kreikan kielioppia ja syntaksia, ei ole tullut ajatelleeksi, sanoo Sollamo.

Ansiokas väitöskirja valmistui vuonna 1979. Sen jälkeen oli itsenäisen tutkimuksen vuoro.

Kun Raamatun alkukielten professori Esko Haapa oli jo työuransa lopulla, nuoremmalle tutkijalle tarjoutui paikka tämän jatkajana.

Ensimmäisen naisen osa

Kesäkuussa 1982 Raija Sollamo nimitettiin apulaisprofessorin virkaan vain 39-vuotiaana, ensimmäisenä suomalaisena naisena. Ensimmäisenä naisena olemista voi hyvällä syyllä kutsua Sollamon osaksi. Hän oli ensimmäisenä naisena myös teologisen tiedekunnan dekaani sekä Helsingin yliopiston vararehtori.

Monessa tilanteessa hän joutui olemaan myös ainoa nainen. Joskus nämä sosiaaliset tilanteet rasittivat, erityisesti jatko-opintovaiheessa.

– Olin ehkä vähän ujo maalaistyttö. En pitänyt siitä, että minua erityisesti huomioitaisiin. Kuitenkin jos otettiin ruokaa tai kahvia, sanottiin ”naiset ensin”.

Ammatillisesti Sollamo otettiin kuitenkin vakavasti.

Professuurin myötä sukupuoli nousi eri tavalla esiin. Ensimmäiselle teologian alan naisprofessorille sateli esitelmäkutsuja, sillä kirkossa keskusteltiin naispappeudesta.

Olen tehnyt työtä myös naispappeuden puolesta, tietysti. Eihän Raamatun tutkija voi muuhun tulokseen tulla.

– Kaiken maailman yhdistykset, seurakunnat ja naisjärjestöt halusivat minua puhumaan, mitä se Raamattu sanoo naisista, kuinka alamaisia naisten tulee olla ja miksei naisesta ole papeiksi. Ne olivat sen ajan kuumat kysymykset. Kyllä minä tosi paljon kiersin esitelmöimässä. Siinä mielessä olen tehnyt työtä myös naispappeuden puolesta, tietysti. Eihän Raamatun tutkija voi muuhun tulokseen tulla, Sollamo toteaa.

Naistutkimuksen tienraivaaja

Feministinen tutkimus oli lyönyt läpi jo historiassa ja kielitieteissä. Muiden tieteenalojen naistutkimuksen uranuurtajiin tutustuminen avasi tutkijan silmät naisnäkökulmalle.

– Sitten rupesi raksuttamaan, että tämä on myös tutkimuksen näkökulma, eikä vain käytännön päätösten asia. Mietin, että jos englantilaisessa filologiassa naisnäkökulma on tärkeä, ehkä se voisi olla aika tärkeä teologiassakin.

Sollamo päätyi käynnistämään monitieteistä naistutkimuksen opetusta. Hän kokosi teologiaa koskevia opintokokonaisuuksia ja osallistui artikkelien ja metodioppaiden kirjoittamiseen. Yhdessä perustettiin myös Kristiina-instituutti sekä Naistutkimuksen seura, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi.

Päivi Setälä sanoi, että meidänkin on saatava professori puheenjohtajaksi, jotta meidät noteerataan muiden tieteellisten seurojen joukossa. Olin aika syvällä tässä suomalaisessa naistutkimuksessa. Olihan se hauskaa, mutta kauheasti se vei aikaa!

Qumranin kääröjen tutkimus oli tietoinen päätös

Kuolleenmeren kääröt -julkistustilaisuus. Kuva Ville Mäkipelto.Raija Sollamo toimitti Mika S. Pajusen kanssa Kuolleenmeren kääröt -teoksen, joka julkaistiin lokakuussa 2017 (Kuva: Ville Mäkipelto).

Kun apulaisprofessori mietti graduseminaarin aiheita 1980-luvun lopulla, mieleen nousivat 1940-luvulla Qumranista Kuolleenmeren rannalta löytyneet kirjakääröt. Suomessa kääröjä oli tutkittu siihen asti vain vähän ja sisällöistä käsin.

– Päätin, että voisimme selvittää ihan kielestä lähtien, mitä tekstit sanovat. Niitä ei ollut käännetty suomeksi.

Näin kielen ja käännöstyön rakastaja aloitti lähes kolme vuosikymmentä kestäneen Qumranin kääröjen käännöstyön.

– Se on ollut hirveän hauskaa, sillä seminaareihin tuli todella lahjakkaita oppilaita. Heitä ei pelottanut uudelle alueelle lähteminen. Olihan se minullekin aika loikkaus!

Sollamo ohjasi lukuisia pro gradu -tutkielmia ja väitöskirjoja, joissa tutkittiin Qumranista löydettyjä tekstejä. Pitkän yhteisprojektin viimeiset suomenkieliset julkaisut ilmestyivät 2015 ja 2017. Nyt on muiden vuoro jatkaa.

– Ne ovat nyt sellaisessa vaiheessa, mihin ne minun jälkeeni jää, Sollamo toteaa.

Eläkkeellä tutkimustyötä jo 10 vuotta

Qumran-projektin viimeistelyt hoituivat vuoden 2007 eläköitymisen jälkeen.

Nyt tutkija on palannut jälleen ensimmäisen tutkimusintohimonsa pariin. Päämääränä siintää Septuagintan lauseoppi, josta jo Soisalon-Soininen haaveili.

– En varmaan näe sen toteutuvan, mutta voihan sitä kaikkea panna alulle. Onhan täällä nuoria, jotka jatkavat, Sollamo sanoo.

– Teologia on ollut paljon monipuolisempi ala kuin mitä osasin kuvitella. Niin monista asioista eri oppiaineissa saa tietää. Tämä on ollut valtavan rikas ja hieno juttu, että on saanut sitä opiskella. Etuoikeus, Sollamo kuvaa.

Viisi lyhyttä kysymystä Raija Sollamolle:

Kuka on esikuvasi? En osaa oikein sanoa, että olisi yhtä esikuvaa. Olen ottanut palasia sieltä täältä, naistutkijoilta, ehkä joiltakin miestutkijoiltakin ja ihan tavallisilta ihmisiltä, ja siitä sitten kutonut mallin.

Erikoisin asia, mitä olet opiskellut? Käytännöllisen teologian Fonetiikka ja äänenkäyttö. Piti opetella ulkoa tenttiä varten, miten laitetaan suu mitäkin tarkoitusta varten. Tajutonta.

Minkä kirjan luit viimeksi? Vantaan akateemisten naisten kirjallisuuspiirissä luimme Luigi Pirandellon Sitruunoita Sisiliasta ja muita novelleja.

Mikä on inspiraation lähteesi? Oppimisen ja löytämisen ilo.

Mistä sinua ei tunneta? Koirien kanssa metsässä kävelystä. Olen oppinut olemaan pelkäämättä ja jopa pitämään tyttäreni koirista.

Joulukuun 9. päivä 2017 Raija Sollamo täytti 75 vuotta. Hänen haastattelunsa aloittaa Teologia.fi:n Tutkija tutuksi -sarjan, jossa esitellään uran eri vaiheissa olevia teologian alan tutkijoita.