Raha, pelko ja politiikka moskeijakeskustelussa

Raha, pelko ja politiikka moskeijakeskustelussa

Raha ja politiikka ohjaavat rakentamista. Taloudellisten toimijoiden ja poliitikkojen välillä julkinen ohjaus näkyy tonttivarauksina, jolloin käydään kamppailua symbolisesta pääomasta, näkyvyydestä ja arvostuksesta. Medioitumisen myötä uutismedian rooli on muuttunut, ja tiedonvälityksen sijaan media on keskustelun osapuoli.

Italialainen islamintutkija Stefano Allievi on tarkastellut useita eurooppalaisia moskeijarakentamiseen liittyviä konflikteja teoksessa Conflicts over Mosques in Europe (2009). Hän väittää, että keskeisin julkinen keskustelufoorumi on uutismedia, joka muokkaa käsitystämme islamista ja yleisön asennetta muslimeihin. Käsittelen tässä kirjoituksessa Allievin havaintoja moskeijakeskustelusta ja sen heijastuksia suomalaisen suurmoskeijahankkeen uutisointeihin.

Toimitukset päättävät, missä yhteydessä islam esitetään ja millaisena mediayleisö islamin käsittää. Salman Rushdie, Mohammed-pilapiirrokset, terrori-isku Charlie Hebdon toimitukseen ja Daeshin nimissä tehdyt pommi-iskut ovat väkivaltaa, joiden uutisoinnissa toistuu poikkeus ja islam. Uutisvirrassa islam esitetään erityistilanteissa, jolloin yksittäisestä tulee yleistä, paikallisesta kansallista.

Käsityksemme muokkaantumisessa keskeistä on turvallisuuden tunne. Kapeissa tulkinnoissa pelko kertautuu ja kriisitietoisuus lisääntyy. Islamofobia on poliittinen työkalu, jonka avulla ”poliittiset yrittäjät” tuottavat tunteita ideologisiin tarpeisiin. Kun paikallinen rikosuutinen läpäisee uutiskynnyksen ja muuttuu kansallisiksi keskusteluiksi, on Allievin mukaan kyse mediapelistä, jossa media ja alihankkijat, ”poliittiset yrittäjät” tuottavat ja ylläpitävät stereotyyppisiä käsityksiä muslimeista ja islamista.

Moskeijahanke taloudellisena ja poliittisena konfliktina

Kirkkojen Euroopassa moskeijan rakentaminen on symbolista pääomaa: kyse on autonomisesta alueesta, maasta, siellä tapahtuvasta julkisesta toiminnasta ja johtajuudesta. Moskeijahankkeissa on pelaajia, joiden toiminnassa on samankaltaisuuksia, kirjoittaa Allievi. Kun mediakehystyksissä on tilaa tarkastella muslimiväestön tarpeita, yhdenvertaisuutta, kulttuurisen tilan ja kotoutumisen välisen suhteen merkityksiä, syntyy uusia symbolisia, kulttuurisia ja diplomaattisia merkityksiä.

Kun mediakehys on kapea, muslimiyhteisöjen alisteiset lähtökohdat moskeijahankkeen toimijana korostuvat. Siirtolaisuus tuottaa tulokkaan roolin poliittisella kentällä, vailla kansalaisoikeuksia tai byrokratian kieltä. Moskeijakonflikteissa muslimiryhmien välinen dynamiikka, uskonnolliset ja kulttuuriset erot ylläpitävät käsityksiä ristiriidoista. Edustus aiheuttaa ongelmia, kun pienet yhteisöt kilpailevat keskenään, kuka muslimeja edustaa.

Rahoitus on keskeinen epätasapainotekijä moskeijakeskustelussa. Kotimaisen rahoituksen edellytyksenä voi olla vaatimuksia, joita muslimiyhteisö ei hyväksy, kuten Leidenissä, Alankomaissa. Ulkomainen rahoitus voi tyrehtyä, jos rahoittajatahot kilpailevat keskenään kuten Malmössä. Eri sukupolvien väliset ongelmat voivat viivästyttää moskeijaa, vaikka paikallinen yhteisö tukisi niitä laajasti, kuten Marseillessa. Onnistuneissa moskeijahankkeissa siirtolaiset ja islamiin kääntyneet kansalaiset ovat yhdistäneet voimansa, kuten Rotterdamissa, Pariisissa ja Italiassa.

Euroopan moskeijoista vain harva on näkyvällä paikalla kaupunkikuvassa. Kööpenhaminan Dortheavejn yhteisökeskuksen ja moskeijan rakennuttaja on Islamic Society of Denmark. Rakennus ”kuuluu kaikille Tanskan muslimeille kulttuurisesta ja etnisestä taustasta riippumatta.” Kuva on julkaistu Henning Larsen Architects -toimiston luvalla.

Havainnekuva yhteisökeskuksen ja moskeijan sisäpihasta. Henning Larsen Architects -toimiston mukaan Kööpenhaminan suunnitelma ”inspiroituu pohjoisesta valosta ja tulkitsee klassista islamilaista arkkitehtuuria.” Yhteisökeskus ja moskeija muodostavat ehjän rakennuskokonaisuuden. Kyseisellä suunnittelutoimistolla on ollut useita hankkeita myös Saudi-Arabiassa. Kuva on julkaistu Henning Larsen Architects -toimiston luvalla.

Allievi kutsuu todennettaviksi syiksi moskeijan ympäristövaikutuksia: naapurusto pelkää, että moskeija voi aiheuttaa kiinteistöjen arvonlaskua, lisätä liikennettä ja rikoksia. Kulttuurisyyllä kansalainen puolestaan kuvaa sopimattomuutta ”oman kulttuurin kanssa”, puolustaa naisten oikeuksia ja korostaa läntisten arvojen ja islamin arvojen välistä eroa. Kulttuurisyyt osoittavat, että arvostelun kohteena on islam, joka kuvataan vieraana ja epädemokraattisena läntiselle, kristilliselle kulttuurille.

Poliittiset ja hallinnolliset toimijat ja valitukset hidastavat tai estävät moskeijahankkeita. Poliitikot tai virkamiehet voivat käyttää sopimuskumppaneina ”luottomuslimeja”, joka on eräs Allievin kuvaama keino etäännyttää ja keskittää poliittista valtaa. Luottomuslimit eivät ole muslimiyhteisöjen tukemia tai heidän edustajiaan, jolloin vastuu hankkeesta hajautuu.

Suomalainen moskeijakeskustelu mediassa

Islam ei näy eikä kuulu kaupunkikuvassa, vaikka noin puolet Suomen 60 000–80 000 muslimista asuu Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio kiinnitti huomiota vuonna 2013 maahanmuuttajien ja vähemmistöjen syrjintään työelämässä ja muilla yhteiskunnan osa-alueilla sekä Suomen muslimivastaiseen ilmapiiriin. Suomalaisesta kaupunkikuvasta puuttuu vähemmistöjen, kuten muslimien uskonnolliset rakennukset, äänimaisema ja hautausmaat.

Ilari Rantakari, Pia Jardi ja Abdessalam Jardi jättivät 2015 Helsingin kaupungille tonttivarauksen 20 000 neliömetrin kulttuurikeskusta ja moskeijaa varten. Ryhmässä on evankelis-luterilaista kirkkoa lähellä olevan yhdistyksen puheenjohtaja Rantakari, muslimiyhdistyksiä johtava Pia Jardi ja Abdessalam Jardi, joka on töissä Diakonissalaitoksella.

Pia Jardin haastattelu Turun Sanomiin (TS 27.5.2015) uutisoitiin STT:n kautta laajasti. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki kertoi saman päivän Helsingin Sanomissa, että kaupunki etsii suurmoskeijalle ”näkyvän ja arvokkaan paikan”. Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen vastaavasti vahvisti tonttihankkeen olevan käynnissä (HS 27.5.2015; Yle uutiset 14.7.2015). Jardi korosti moskeijahankkeen merkitystä identiteetin ja hyväksynnän näkökulmasta, aivan kuten Sinnemäki ja Viljanen.

”Me tarvitaan yksi tällainen paikka, joka on oikeasti kunnianosoitus meidän lapsille ja nuorille. He haluavat myös kokea olevansa osa tätä yhteiskuntaa, eivätkä vain jotain tiettyä ryhmittymää. Olisi hienoa, että he näkisivät, että myös Suomi on tullut heitä vastaan”, Jardi sanoo. (HS 27.5.2015)

Heinäkuussa Rantakari kertoi Aamu-tv:n haastattelussa (Yle uutiset 14.7.2015), että hankkeen suunnittelua rahoittaa Bahrainin valtio. Nuorten muslimien edustaja Nahla Hewidy korosti moskeijan yhdistävää vaikutusta ja merkitystä arkipäivän rasismin ja radikalismin vähenemiseen. Moskeijahankkeen uutisointi oli myönteistä. Eri äänet korostivat hankkeen kulttuurista puolta ja viestivät arvostusta ja diplomatiaa.

Allievin mainitsemat ”poliittiset yrittäjät” ryhtyivät heti toukokuussa tuottamaan hanketta vastustavaa aineistoa sosiaalisessa mediassa. Valtamedioissa keskusteltiin muslimiyhteisöjen varovaisuudesta hanketta edistäviin toimijoihin ja arvioitiin ulkomaalaisen rahoittajan vaatimuksia moskeijan tarjontaan.

Ensimmäisenä hanketta epäili Kirkko ja kaupunki (27.7.2015), helsinkiläisten seurakuntien lehti. Sen kanta oli, ettei kirkko ole rahoittaja. Helsingin Sanomien (31.7.2015) artikkelissa puolestaan pohdittiin rahoitusta ja sen mukanaan tuomaa väkivallan mahdollisuutta, kun sunnien ja shiiojen välinen jännite ja salafijihadismi rantautuisivat Suomeen. Artikkelissa vahvistettiin Helsingin poliisin kautta, että shiiojen ja sunnien välillä on havaintoja ”hyökkäävästä suhtautumisesta”. Helsingin Sanomien NYT-liite (2.10.2015) toisti 31.7.2015 julkaistun artikkelin sanoman melko tarkasti: osa muslimeista pelkää, että hanke lisää shiiojen ja sunnien vastakkainasettelua ja vahvistaa ääriajattelua.

Toimittajat Heikki Ahonen (Yle), Katja Kukkola (HS) ja Seppo Simola (Kirkko ja kaupunki) keskustelivat median rakentamista mielikuvista 26.11.2015 Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa. Keskustelussa pohdittiin yhdessä, mitkä tekijät muuttivat moskeijan myönteisen mediakuvan kielteiseksi. Keskustelussa korostuivat epäilyt rahoittajan tarkoitusperistä ja kysymykset laajemmasta yhteistyöstä hankkeen edistämisessä. Tuolloin moskeijahankkeella oli sama johtoryhmä, joka oli jättänyt aloitteen tonttivarauksesta.

Helsingin Sanomien ja Kirkko ja kaupunki -lehden toimittajat korostivat, että he uutisoivat viranomaistiedon ja faktojen perusteella (HS 31.7.2015, Kirkko ja kaupunki 27.7.2015). Uutiset eivät kuitenkaan analysoi eivätkä erittele lähteidensä omaa politiikkaa, vaan päätyvät vahvistamaan käsitystä riitelevistä muslimeista ja radikalisoitumisen uhkasta. Tammikuussa 2016 (HS 10.1.2016) valmistunut Helsingin kaupungin tilaama ja sisäministeriön laatima turvallisuusarvio toteaa, että oikeassa ohjauksessa moskeija ehkäisisi radikalisoitumista ja toimisi kotouttamista edistävästi eikä mainitse shiioja ja sunneja.

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli aloitetta suurmoskeijan tonttivarauksen kiirehtimiseksi maaliskuussa 2016. Kaupunginvaltuuston aloitteen lähetekeskustelun uutisoi Yle Uutiset (2.3.2016). Uutisessa on merkillepantavaa asenne, jota Allievi pitää keskeisenä, kun yhteisö tai yleisö muodostaa käsitystä islamista ja muslimeista. Uutisessa painottuvat negatiiviset sekä stereotyyppiset kannat ja roolit ja se jättää myönteiset vaikutukset analysoimatta siitä huolimatta, että turvallisuusselvitys on valmistunut. Yle listasi neljä puoltavaa kantaa, jotka liittyvät kaupunkilaisten yhdenvertaisuuteen, nuorison itsetuntoon ja uskonnollisen elämän arvostukseen. Vastustavia puheenvuoroja oli yhteensä yksitoista. Ne ovat yhdenmukaisia kantojen kanssa, joita Allievi kuvaa, kun moskeijoiden rakentaminen on rauennut.

Ylen uutisessa luottomuslimin rooli lankeaa kokoomuksen varavaltuutettu Mukhtar Abibille, joka pohtii ulkomaisen rahoituksen epäilyttävyyttä. Puoluetoveri Wille Rydman puolestaan tarkentaa hankkeen rikollista taustaa vertaamalla moskeijaa Hämeenlinnassa tapahtuneeseen huijaukseen. Uutisessa Abibi asetetaan vastakkain aloitteen tekijän, Zahra Abdullahin kanssa, jolloin Abibin keskeinen ja tärkeä kysymys yhteistyöstä muslimijärjestöjen kesken on eripuran näyttämö eikä asiallinen keskustelunavaus. Lisäksi kristillisten ja perussuomalaisten valtuutettujen poliittinen retoriikka saa uutisessa suurimman tilan, vaikka heidän puheenvuoroissaan pääosassa on kuvittelu, eivätkä tosiasiat.

Kokonaisuudessaan Ylen uutisessa toteutuu Allievin havainto: Kun uutinen kehystää taloudellisesti merkittävän rakennushankkeen ja kulttuurialoitteen poliittisena uhkana ja toistaa stereotypiaa muslimien huonoista väleistä, media tuottaa samalla muslimivastaista diskurssia ja mielikuvia, jotka hidastavat ja laimentavat yhteistyön mahdollisuuksia, jolla rakennushanke toteutuu.

”Uskovaiset ja uskovien yhteisöt rahoittavat uskonnon harjoittamiseen tarkoitettuja rakennushankkeita kansainvälisesti ja nämä rahavirrat ovat viranomaisten seurannassa. Uskonnolliset yhteisöt sekä ottavat vastaan rahoitusta että rahoittavat hankkeita kotimaassa ja ulkomailla. Julkisessa rakennuksessa on kyse identiteetistä ja yhteisöarvojen symbolista, arvostuksesta ja näkyvyydestä. Muslimit eivät ole erityistapaus”, korosti Suurmoskeija -hankkeen mediakuvasta Tutkijakollegiumissa keskustellut Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen kommentissaan.

 

Kirjoittaja Nina Maskulin on uskontotieteen tohtorikoulutettava Helsingin yliopistolla. Maskulin osallistui Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokuksen tiedeklubin järjestämän keskustelutilaisuuden suunnitteluun ja toimi keskustelun puheenjohtajana marraskuussa 2015.

Kirjallisuus ja lähteet:

Allievi, Stefano: Conflicts Over Mosques in Europe: Policy Issues and Trends, BPR Publishers, 2009.

Mosques in Europe: Why a solution has become a problem? Editor: Stefano Allievi in collaboration with Ethnobarometer, NEF Initiative on Religion and Democracy in Europe, 2010.

Mosques in Western Europe, www.stefanoallievi.it, 2014.

Sanomalehtiaineisto:

Suurmoskeija suunnitteilla Suomeen, Turun sanomat 27.5.2015

Anni Sinnemäki: Moskeijan rakentaminen Helsinkiin on luontevaa, Helsingin sanomat 27.5.2015

Järjestö: Bahrain kiinnostunut rahoittamaan Helsingin suurmoskeijaa, Ylen Aamu-tv 14.7.2015

Apulaiskaupunginjohtaja Viljanen: Helsinki toivottaa suurmoskeijan tervetulleeksi, Yle Uutiset 14.7.2015

Pääkirjoitus: Moskeija, kirkko ja kaupunki, Kirkko ja Kaupunki 27.7.2015

Helsingin suurmoskeija ja sen arabirahoitus kiristävät muslimien välejä, Helsingin Sanomat 31.7.2015

Moskeijan mystiset miljoonat – mistä Helsingin suurmoskeijan rahat tulisivat? Helsingin Sanomat 10.1.2016

Helsingin suurmoskeijaa ei kiirehditä – Valtuutetut melkein toistensa tukassa, Yle Uutiset 2.3.2016