Teologin tie pakolaisten kouluttajaksi
Eija-Riitta Kinnunen on teologi ja valtiotieteilijä. Hän on ollut Suomen Lähetysseuran lähettinä Tansaniassa ja toiminut siellä yliopiston opettajana. Nykyään Kinnunen on Suomessa Diakonia-ammattikorkeakoulun palveluksessa ja vetää englanninkielistä koulutusohjelmaa. Hän on ollut kouluttamassa Suomeen tulevia kiintiöpakolaisia eri puolilla maailmaa.
Eija-Riitta Kinnunen Tumaini-yliopistossa Tansaniassa tammikuussa 2006.
Eija-Riitta Kinnunen valmistui teologian maisteriksi yleiseltä linjalta 1990-luvulla, pääaineenaan uskontotiede, mutta tie nykyiseen toimenkuvaan ei ole ollut suoraviivainen. Vieraanamme oleva teologi on vilkas ja sanavalmis nainen. Hän selittää meille elämäntarinaansa kädessään puolukkapiirakka, toinen käsi viuhuen lennokkaasti ilmassa. ”Isäni oli luterilaisen kirkon pappi ja kirkkoherra. Teologiset asiat olivat minulle kotoa tuttuja. Lisäksi kolme veljeäni opiskeli papiksi. Kolme muuta veljeäni kylläkin poliisiksi”, Kinnunen naurahtaa.
Teologiaa ja yhteiskuntatieteitä
Opiskeluaikanaan 1990-luvun alkupuoliskolla Kinnunen luki teologian lisäksi valtiotieteitä, keskittyen sosiaalipolitiikkaan ja sosiaalityöhön. Opiskeluajan työt liittyivät myös sosiaalialaan: ensimmäisinä opintovuosina Kinnunen toimi sairaala-apulaisena, ja opintojen loppuvaiheessa hän teki sosiaalityöntekijän sijaisuuksia. Myös Kinnusen isosisko työskentelee sosiaalialalla.
Perinteisiä teologin töitä Kinnunen ei ole koskaan tehnyt, mutta teologia antaa hyvän taustaymmärryksen myös sosiaalialalle siitä, miten ihmisten ja ryhmien suhteet toimivat yhteiskunnassa – eritoten eri uskontoryhmissä. Lisäksi teologia antaa perspektiiviä nykyiseen tilanteeseen nostamalla esiin tapahtumien historiallisen jatkumon. Teologian gradunsa Kinnunen kirjoitti uskontotieteestä, ja sekin liittyi hyvin läheisesti ihmisten välisiin suhteisiin: aiheena oli perushoitajaopiskelijoiden naiseuden kuva ja identiteetti.
Valmistuttuaan Kinnunen toimi sosiaalityöntekijänä pakolaistyön yksikössä, matkusteli ja suoritti opettajan pätevöitymisopinnot. 2000-luvun alussa hän sai opettajan viran Laurea-ammattikorkeakoulussa, ja opetti siellä monikulttuurisuus- ja sosiaalialan aineita englannin kielellä ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille. Työpaikan saamisessa oli huomattava etu hyvällä englannin kielen taidolla, pakolaistyöllä, ulkomaan opiskeluilla ja harjoitteluilla sekä runsaalla matkustamisella ympäri maailmaa. Lopulta Kinnunen päätyi kuitenkin eroamaan virastaan, sillä kuvioon astui Afrikka.
Menolippu Tansaniaan
Vuonna 2005 Kinnunen päätyi Suomen Lähetysseuran kurssille, sillä hän oli päättänyt lähteä töihin Afrikkaan. Kinnusen omin sanoin: Jumala johdatti häntä sinne pitkän tien kautta. Lähetysseuran kurssien ja kielikurssien (swahilin kieli) jälkeen Kinnunen asettui Iringa-nimiseen kaupunkiin Tansaniassa. Työ ei ollut perinteistä lähetystyötä, vaan hän opetti paikallisessa Tumaini-yliopistossa terapia- ja neuvontatyön koulutusohjelmassa, joka oli ensimmäinen alan koulutusohjelma maassa. Iringaan perustettiin Kinnusen aloitteesta myös ensimmäinen counseling keskus (kyse on valmentautumisesta eräänlaiseen sosiaaliterapeutin työhön HIV/AIDS potilaiden keskuudessa), missä otettiin asiakkaita vastaan ja jossa opiskelijat pääsivät harjoittelemaan ohjaustyötä käytännössä.
Tansaniassa Kinnunen työskenteli ensin neljä vuotta, piti yhden välivuoden, ja jatkoi sen jälkeen työtä vielä puolitoista vuotta. Välivuoden aikana hän teki kehitysmaatieteen opintoja Suomessa ja kirjoitti englanniksi gradun aiheesta: Tansanian nuorten käsitykset seksuaalisuudesta HIV/AIDS alueilla.
”Minulla oli Iringassa mukava kaunis talo, laaja puutarha ja paikallisen tavan mukaan oma ’mama’, joka hoiti taloa ja laittoi ruokaa. Savanneilla antoivat varjoa tuuheat akasiapuut, ja sadekauden alussa jakarandapuut kukkivat vaaleanpunaisina.”
Pieni mietteliäisyyden häivähdys käväisee Kinnusen kasvoilla. ”Afrikalla oli paljon annettavaa. Näin paljon köyhyyttä, mutta myös vahvaa yhteisöllisyyttä ja selviytymistä haastavissa olosuhteissa. Palatessani Suomeen olin jonkin aikaa ihmeissäni, miksi sellaisenkin välttämättömyystavaran kuin polkupyörän pitää olla hopeanvärinen design-tuote. Totuin siihenkin taas.”
Kinnunen Iringassa tansanialaisten opiskelijoiden kanssa tammikuussa 2006.
Diak – koordinointia, kiintiöpakolaisia ja uskonkysymyksiä
Afrikan jälkeen Kinnunen haki töihin valtakunnalliseen Diakonia-ammattikorkeakouluun. Diak luonnehtii ohjaaviksi arvoikseen muun muassa kristillisen lähimmäisenrakkauden, avoimen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Kinnusella oli vahva kansainvälinen kokemus, hyvä englannin kielen taito, kokemusta vieraista kulttuureista ja teologian sekä valtiotieteen maisterin tutkinnot. Tästä kaikesta oli huomattavaa etua valinnassa virkaan. Viralliseksi tehtävänimikkeeksi tuli Development Group Leader. Monipuolisesta toimenkuvasta voidaan nostaa lähempään tarkasteluun Suomeen tulevien kiintiöpakolaisten kouluttaminen.
Kinnunen on osaltaan toteuttanut kiintiöpakolaisten kouluttamista siten, että hän on pitänyt viikon mittaisia kiintiöpakolaisten intensiivikursseja pakolaisten lähtömaissa. Tämä orientoiva koulutus on käsitellyt arkielämän tietoutta Suomesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta sekä tietoa koulutuksesta, työelämästä ja uskonnon asemasta Suomessa.
Uskonnolliset kysymykset ovat teologin näkökulmasta eritoten mielenkiintoisia: teologinen tietämys ja taito kohdata ihmisiä tulevat siinä hyvään käyttöön. Keskeisiä uskonnollisia teemoja kyseisessä dialogissa ovat eri uskontojen asema Suomessa ja se, miten Suomessa voi harjoittaa omaa uskontoaan. Monia pakolaisia oma uskonto ja sen harjoittaminen ovat auttaneet pysymään henkisesti ehjänä ja luottavaisena vaikeissa elämäntilanteissa. Samalla pakolaisia kuitenkin myös huolestuttaa, miten heidän uskolleen käy, kun he muuttavat Suomeen, ja minkälainen vaikutus pitkälti maallistuneella länsimaisella yhteiskunnalla on heidän lapsiinsa.
Työssään Kinnunen matkustaa paljon, ja se on vienyt hänet muun muassa Egyptiin, Ruandaan ja Turkkiin. Kinnunen kertoo, että matkustelu muuttaa ihmistä, etenkin jos matkustaja kohtaa aidosti toisia kulttuureja, pysähtyy kuuntelemaan ihmisiä ja katselee avoimesti ympärilleen. Teologin opinnoista on ollut usein hyötyä: pakolaisten kanssa on helppo puhua uskonnollisista kysymyksistä ja ihmisten uskonnollisiin kokemuksiin osaa suhtautua avoimesti.
Kinnunen opettamassa pakolaisnuoria Ruandassa 2013.
Teksti: Toomas Reeben ja Pekka Tumme
Kuvat: Eija-Riitta Kinnusen kotialbumi
* Kirjoitus on osa teologisen tiedekunnan soveltavien opintojen journalismi-kurssin opintoja 2015
Lue myös:
Vapaista suunnista teologisen tiedekunnan opiskelijaksi (Risto Kauppinen ja Ville Verkkonen), 18.11.2015.
Akateeminen teologikoulutus muuttuvassa Suomessa (Olavi Seppänen ja Joonas Järvinen), 16.12.2015