Jerusalemin uskonnollinen rooli kolmen abrahamilaisen uskonnon tulkinnoissa (12.11.2015)

Symposiumi Jerusalemin uskonnollisesta merkityksestä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin piirissä keräsi yhteen asialle vihkiytyneitä ja kiinnostuneita tutkijoita sekä teologian opiskelijoita Turkuun 5.-6.11.2015. Symposiumin järjestäjänä toimi Åbo Akademin humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnan teologinen osasto yhdessä tutkijoiden muodostaman ”Studies in the Reception History of the Bible” -verkoston kanssa. Yhteensä kolmetoista eri luennoitsijaa käsitteli aihetta sekä historiallisesta että nykyajan näkökulmasta käsin, huomioiden sekä Jerusalemiin liittyviä yhteisiä näkemyksiä että kiistakysymyksiä.

Symposiumin aikana järjestettiin myös avoin luento, jonka pitäjä oli professori Mustafa Abu Sway Jerusalemista, Al-Quds -yliopistosta. Abu Sway oli estynyt tulemaan itse paikalle Jerusalemissa vallitsevan kriisitilanteen vuoksi, mutta luento saatiin kuulla Skypen välityksellä. Hänen aiheensa käsitteli Jerusalemiin (Bayt Al-Maqdis) ja samalla myös moskeijaan (Al-Aqsa) liittyviä traditioita ja kertomuksia (hadith). Kertomukset etenevät rakenteellisesti tavallisesti niin, että joku nimeltä mainittu henkilö keskustelee ”Jumalan lähettilään” kanssa tai kuulee jotakin Jumalan lähettilään sanoneen. Jumalan lähettiläällä tässä tarkoitetaan profeetta Muhammadia, johon viitataan välillä myös ”Profeettana”.

Näissä keskusteluissa esiintyy myös yhtäläisyyksiä joihinkin Raamatun teksteihin tai henkilöihin, ja niissä on oma versionsa kristinuskon ja Raamatun kautta tulleeseen ajatukseen Antikristuksesta (arab. dajjal). Kertomuksissa viitataan myös mm. Daavidiin ja hänen poikaansa Salomoon, joka rakennutti valmiiksi Jerusalemin. Eräässä hadithissa henkilö kysyy Jumalan lähettiläältä, mikä moskeijoista on ensimmäinen maailmassa, johon lähettiläs vastaa, että Al-Masjid Al-Haram (Mekka) ja toinen on Al-Masjid Al-Aqsa (Jerusalem), joiden välillä oli lähettilään mukaan 40 vuotta.

Jerusalem esiintyy siis useasti tietyissä kertomuksissa ja Abu Sway painotti enemmän paikan kuin rakennuksen (moskeijan tai juutalaisuudessa temppelin) pyhyyttä. Rakennukset tulevat ja menevät, mutta paikka tai tila pysyy paikallaan. Tässä on havaittavissa tiettyä yhtäläisyyttä Vanhasta testamentista nousevaan ajatukseen pyhästä vuoresta Herran valitsemana paikkana. Vuori ei siis saanut pyhyyttänsä temppelin kautta, vaan Herran läsnäolon ja valinnan kautta.

Abu Swayn lisäksi symposiumissa luennoivat Antti Laato, Stefan Green, Ilkka Lindstedt, Anni Maria Laato,  Serafim Seppälä, Jutta Jokiranta, Juho Sankamo,  Mia Anderssen-Löf sekä Ruth Illman. Ulkomaisia luennoitsijavieraita olivat saksalaiset SRB-verkoston jäsenet Lukas Bormann (Marburg) ja Martin Tamcke (Göttingen) sekä nyky-Israelin tilanteen tuntija Yvonne Margaretha Wang Norjan Voldasta. Osallistujina oli lisäksi muita saksalais- ja ruotsalaisvieraita.

Symposiumi keskustelee Jesajan kirjan eskatologisista Jerusalem-kuvista Stefan Greenin (kuvassa toinen oik.) pohjalta. Kuva: Tomi Vaahtera

Luennoitsijoiden aiheet toivat kukin oman näkökulmansa Lähi-idän historian eri vaiheisiin, fokuksena luonnollisesti Jerusalem. Laato ja Green keskittyivät pääasiassa sekä eksiiliä edeltävään että sen jälkeiseen aikaan. Laaton kysymyksenasettelu avausluennossa koski liitonarkun olemassaoloa ja symbolista merkitystä Jerusalemin temppelissä ja Jahve-ymmärryksen muotoutumisessa ensimmäisen temppelin aikana. Green valotti Jerusalemin merkitystä sekä Jesajan kirjan lukujen 65 ja 66 että apokalyptisen kirjallisuuden, lähinnä 1. Heenokin kirjan, pohjalta.

Tietyt Qumran-tekstit (esim. Temppelikäärö ja Damaskus-dokumentti) antavat Jerusalemille erityisen merkityksen pyhänä kaupunkina. Jokiranta käsitteli Qumranin tekstejä, joissa keskusteltiin seksuaalisesta puhtaudesta ennen kaupunkiin ja erityisesti ennen temppelialueelle tuloa. Qumranin yhteisössä on ollut sekä miehiä että naisia ja näin ollen puhtaussäädökset koskivat kumpaakin sukupuolta. Bormann käsitteli Jerusalemin merkitysarvoa varhaisessa kristillisyydessä Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen pohjalta. Evankeliumissa Jerusalemilla on vielä keskeinen asema, mutta siirryttäessä evankeliumista Apostolien tekoihin, kaupungista tulee eräänlainen taitekohta Jeesuksen maanpäällisen elämän ja kirkon lähetystehtävän välillä. Apostolien teoissa Jerusalemin merkitys jää pikkuhiljaa taka-alalle. Sankamo pohti luennossaan Jerusalemin temppelin nationalistista ja universaalista merkitystä sekä Raamatun että Raamatun ulkopuolisten juutalaisten tekstien valossa.

Raamatun jälkeisen ajan (2. vuosisadasta eteenpäin) käsityksiä Jerusalemista tarkasteltiin toisaalta kirkkoisien Tertullianuksen (A M Laato) ja Makarioksen (Tamcke), ja toisaalta bysanttilaisen, syyrialaisen ja armenialaisen tradition näkökulmasta (Seppälä). Mielenkiintoisen lisän toi Lindstedtin esitys 600-luvulla jaa. syntyneistä kristillisistä ja islamilaisista apokalyptisista ja eskatologisista teksteistä. Niistä löytyy yhtäläisiä elementtejä ja figuureja, joskin usein toistensa vastakohtina. Sekä kristittyjen että muslimien mahtikuningas hallitsee Jerusalemista käsin ja kumpikin antavat arvovallan Jeesukselle, joka lopulta kukistaa Antikristuksen. Islamilaisessa traditiossa Jeesus tosin kuvataan muslimina.

Prof. Martin Tamcke luennoi Makarioksen Jerusalem-teologiasta. Kuva: Tomi Vaahtera

Sisällöllisesti antoisan symposiumin kolme viimeistä luentoa koskivat pääasiassa nykytilannetta ja Jerusalemin merkitystä myös uskontojen keskinäisen rauhanprosessin näyttämönä. Tästä hiukan poiketen Anderssen-Löf selvitti kahden erilaisen juutalaisen ääriliikkeen (hardal ja haredi) näkemystä mahdollisen uuden eli kolmannen temppelin rakentamisesta ja sen vaikutuksesta Israelin eskatologiaan sekä Messiaan ilmestymiseen. Hardal on uskonnollis-sionistinen liike ja haredi on ultra-ortodoksinen. Wang teki katsauksen rauhanjärjestöihin, jotka vuodesta 1975 alkaen ovat työstäneet Israel-Palestiina-kysymystä. Rauhantyöllä on ollut tärkeä merkitys vuorovaikutuksen kehittämisessä ja toisten ymmärtämisessä kolmen monoteistisen uskonnon välillä. Yksi käytännöllinen esimerkki tässä rauhanprosessissa on Jordi Savallin musiikillinen projekti Jerusalemissa. Dialogia uskontojen välillä pyritään luomaan musiikin kautta. Tämä Ruth Illmanin esitys oli raikas ja erilainen päätös symposiumille (linkki Illmanin esittämälle videoklipille konsertista noin 23-26 min kohdalla).

Edellä kuvatulla symposiumilla on tärkeä paikkansa tutkimuskentässä, erityisesti uskontojen välisessä dialogissa. Asioihin perehtymällä saadaan lisää tietoa toinen toisesta. Toivon mukaan tämä myös auttaa meitä suhtautumaan eri uskontojen edustajiin kunnioittavammin ja riisumaan vääriä ennakkoluuloja, jotka usein pohjautuvat väärään tai yksipuoliseen tietoon. Vaikka näillä kolmella eri uskonnolla – sekä myös niiden sisällä – on erilaisia näkemyksiä Jerusalemista, yhtäläistä niille kaikille on Jerusalemin tärkeä tai keskeinen rooli historian saatossa eri aikakausina ja myös nykyaikana. Keskustelu ja vuorovaikutus jatkukoon.

 

Kirjoittaja Tomi Vaahtera toimii opettajana Suomen teologisessa opistossa ja oman toimensa ohessa suorittaa Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan opintoja Åbo Akademissa.