Siirry suoraan sisältöön. Avaa valikon
Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin.
19.5.2015 | Pekka Lindqvist

Abrahamilaiset uskonnot avaavat kirjoituksiaan − Raportti kolmen monoteistisen uskonnon kohtaamisesta Åbo Akademilla (13.5.2015)

DSCN08131

Kolmen uskonnon edustajat tapasivat ja esiintyivät rinta rinnan Pyhien Kirjoitustensa kanssa yleisön edessä keskiviikkona 13.5. Åbo Akademin teologian osastoon kuuluvan Institutum Judaicum Aboensen ja Turun seudun Suomi-Israel yhdistyksen järjestämässä illassa ÅA:n kampuksella.

Tervetuliaissanoissaan Suomi-Israel -yhdistyksen pj Olli Palo muistutti Wittgensteinin maksiimista: siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava. Olisiko tämäkin yhteen tuleminen ollut parempi jättää tekemättä, koska uskonto, jos joku kokemusmaailman asioista, saattaa kuulua juuri niihin asioihin, joista ei voi puhua? Illan puheenjohtajana toiminut Åbo Akademin opettajakuntaan kuuluva TT Pekka Lindqvist jatkoi johdattelua: Viime vuodet ovat osoittaneet, että näin ei suinkaan tarvitse olla. Tietynasteinen yhteinen pohja riittää. Se on se pieni alue, jolla keskustelukumppanit mukavasti mahtuvat seisomaan. Yhteiseksi pohjaksi riittää, jos puhutaan riittävässä määrin samaa kieltä. Sen jälkeen voidaan loputon yhdistävien piirteiden jahtaaminen (jota uskontodialogi on vuosikymmenien ajan aina turruttavuuteen asti ollut) jättää taakse ja iloita erilaisuuden rikkaudesta. Toinen toisilleen ymmärrettävää kieltä kolme monoteistista uskontoa puhuvat ennen kaikkea istuessaan Pyhien Kirjojensa äärellä. Hylkäämme toki toinen toistemme ilmoitukset tai niiden tulkinnan – toinen ei siis usko toisen kirjoituksiin – mutta me voimme ymmärtää, mistä toinen puhuu.

Uskontoja edustivat Suomen juutalaisten seurakuntien ylirabbiini Simon Livson, Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen sekä Islamin kutsu -seurakunnan imaami, mufti Walid Hammoud. Kunkin tehtävänä oli avata Pyhistä Kirjoituksistaan teksti tai tekstejä sellaiselle ihmiselle, joka ei kyseisestä uskonnosta mitään ymmärrä tai jolla on mielessään korkeintaan ne tavanomaiset DSCN08131Jouni Lehikoinenennakkoluulot. Tekstivalinnat ja niiden päälle saadut selitykset toivat havainnollisesti esille traditioidemme sukulaisuuden, mutta osoittivat samalla, kuinka askelmerkit eroavat kun lähestytään ajan ja tuonpuoleisuuden rajaa.

Kirkkoherra Lehikoinen avasi Uudesta testamentista lyhyen katkelman Galatalaiskirjeestä: “Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. “ (Gal 4:4-5) sekä otteen Johanneksen evankeliumista (17:3): “Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Kirkkoherra Lehikoinen painotti omista Kirjoituksistaan hänen silmilleen nousevaa lupausten ja täyttymyksen näkökulmaa ja Jeesuksen aivan ehdottoman keskeistä sijoittumista siihen. Lehikoinen painotti Kirjoitustensa luonnetta myös kristitylle elintärkeää ravintoa antavana lähteenä sekä ajankohtaisena kirjana, jossa kristitty näkee aikamme tapahtumia jo kauan sitten ennustettuna.

Rabbi Livsonin tekstivalinta Talmudin traktaatista Hagiga (14b) johdatti tuntemattomiin maailmoihin. Silti kertomus neljästä oppineesta, jotka tekevät mystisen matkan taivaalliseen puutarhaan, ja joista vain yksi, Rabbi Akiva, tulee elävänä ja selväjärkisenä takaisin, kuuluu Talmudin klassikoihin:

DSCN08111Simon LivsonRabbimme opettivat: neljä miestä, Ben Azzai ja Ben Zoma, Aher ja Rabbi Akiva astuivat taivaalliseen puutarhaan (pardes). Rabbi Akiva sanoi heille: “Kun saavutte puhdasta marmoria oleville kiville, älkää sanoko ‘vettä, vettä!’” Sillä on sanottu: “Joka puhuu valhetta, se pysyköön poissa silmistäni.” (Ps 101:7). Ben Azzai katsoi ja kuoli. Hänestä Kirjoitukset sanovat: “Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.” (Ps 116:15). Ben Zoma katsoi ja menetti järkensä. Hänestä Kirjoitukset sanovat: Jos hunajaa löydät, syö kohtuullisesti, muuten kylläännyt siihen ja annat ylen. (Sananl. 25:16). Aher kiskoi juurineen ylös sen mitä oli istutettu. Mutta Rabbi Akiva astui sisään rauhassa ja lähti ulos rauhassa.

Erikoinen kertomus alkoi saada muotoa rabbi Livsonin avatessa sitä fiktiiviselle ymmärtämättömälle keskustelukumppanilleen, johon monet kuulijoista saattoivat hetken verran hyvin samastua. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei varsinkaan uskonnon alueella liikuttaessa ja astuttaessa tuonpuoleisuuden rajamaille. Akiva, usein esimerkillisen oppineen rabbin roolissa esiintyvä, toisin kuin muut, piti jalat maassa, tarkkaili todellisuutta rationaalisesti ja näki tämänpuoleisen arvon. Juutalaisuus ei ole mystisissä sfääreissä vaan tässä luomakunnassa ja elämässä, painotti rabbi Livson.

DSCN08121Walid HammoudMufti Hammoud oli koonnut joukon lyhyitä Koraanin katkelmia, joilla vastata ennakkoluuloiselle kyselijälle. Mielenkiintoista viime vuosien uskontokohtaamisten perspektiivistä oli, että esitellyksi tuli mm. suuran 2 jae 256, johon paavi Benedictuskin kohua aiheuttaneessa ja hätiköiden tulkitussa Regensburgin puheessaan syyskuussa 2006 viittasi: “Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään. Joka kieltää epäjumalat ja uskoo Jumalaan, on tarttunut tukevaan kädensijaan, joka ei repeä. Jumala on kuuleva, näkevä.” Mufti Hammoud tarttui myös yleiseen kuvaan islamin sotaisuudesta nostaen esille toisaalta suuran 8:61 sanat: “Jos he taipuvat rauhaan, taivu sinäkin ja luota Jumalaan.” ja toisaalta suuran 2 jakeen190, joka tuntuisi kehottavan taisteluun: “Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei rakasta väärintekijöitä.” Mufti Hammoud alleviivasi, että islamia ei levitetä miekalla, mutta taistelun aspekti on silti Koraanissa. Muslimi saattaa joutua taisteluun, mutta Muhammad on antanut muslimille tarkat ohjeet tällöinkin varoa tekemästä väärin.                                                                   

Avatut tekstit innoittivat läsnäolijoita kyselemään lisää aiheesta ja aiheen vierestä ja kysymyksistä kukin johti aina askeleen verran eteenpäin ymmärryksen kasvamisen tiellä. Löytyikö lisää uskontoja yhdistäviä tekijöitä? Mahdollisesti ei – itse asiassa todennäköisesti ei. Ja silti kohtaaminen puhujien, yleisön ja Kirjoitusten kesken oli vaivan arvoinen. Uskonnosta voidaan puhua ja sen vaikeisiin ydinasioihin päästään parhaiten juuri tarttumalla Pyhiin Kirjoituksiin, jotka levittävät eteemme keskinäisen ymmärryksen alueen. Puheenjohtaja kuvasi käytyä vuoropuhelua eräänlaiseksi yleisön eteen tuoduksi versioksi kuuntelevasta keskustelusta Kirjoituksista, jota uskonnot ovat maassamme jo jonkin aikaa harjoittaneet (ja josta Teologia.fi -foorumillakin on raportoitu; kts linkit tekstin lopussa). Tällaisessa keskustelussa ei tavoitteena voi kellään olla saada poistua paikalta voittajana. Siksi ei puhujille myöskään esitetty kysymystä: “kuinka sinä muka voit uskoa, kun kirjassasi sanotaan, että…” Oikeanlaiset kysymykset Pyhien Kirjoitusten ääressä ovat pikemminkin muotoa “kerro lisää” tai “mitä tämä sinulle merkitsee” ja niitä kuultiin nytkin. Ainoaksi häviäjäksi tällaisessa tapaamisessa voidaankin todeta tietämättömyys.

IMG 3726Kolmen monoteistisen uskonnon edustajat Åbo Akademin tapaamisessa.

Teksti: Pekka Lindqvist, kuvat: Olli Palo ja Pekka Lindqvist

Lue myös aiemmat raportit: