Virsitutkimushankkeen tulosten yhteenvetoa: Laulamisen muistot säilyvät yhteisöllisinä kokemuksina (21.11.2014)

Yhteisen laulamisen kokemukset säilyttävät vahvasti muistoja elämänkulun tärkeistä hetkistä ja yhteisöistä, joissa virsiä tai hengellisiä lauluja on käytetty. Yhteislaulu tarjoaa pitkäkestoisia tunnekokemuksia, joiden merkitys ulottuu ajallisesti vuosikymmenten ja sukupolvien yli, todettiin dosentti Tapani Innasen johtamassa virsien ja hengellisten laulujen tutkimushankkeen päätösseminaarissa Helsingin yliopistossa perjantaina 21.11.2014.

Innanen esitti tuloksensa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden osanottajilta kootun kyselyn perusteella. Kaikkein tärkeimmäksi syyksi osallistua kyseiseen yhteislaulutilaisuuteen osoittautui mahdollisuus virittäytyä joulutunnelmaan. Lisäksi vastauksissa esille nousivat myös surun ja kuoleman teemat:

”Maa on niin kaunis muistuttaa minua oman isäni hautajaisista tammikuussa, jossa siskoni lauloi sen isän arkun äärellä laskiessaan kukkia arkulle. Koska tämä tuleva joulu on ensimmäinen joulu ilman isää, laulu saa minut herkistymään ja virittäytymään muistoille isästä, ikävöimäänkin. Olen auki kun laulan, mutta turvallisessa seurassa ja ympäristössä.”
[suora lainaus Tapani Innasen tutkimusaineistosta]

Innasen mukaan tutkimustulokset osoittavat emootioiden liittyvän vahvasti Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden osanottajien kertomuksiin tilaisuudesta:

− Emootiot ovat olleet useille voimakkaita ja samalla kertaa sekä henkilökohtaisia että yhteisöllisiä. Samaan perhepiiriin kuuluvilla peräkkäisillä sukupolvilla on usein tärkeä osa tilaisuuden tarjoamissa kokemuksissa. Tämä piirre sopii hyvin yhteen suomalaisen joulunvieton hautausmaakulttuuriin ja vahvaan perhekeskeisyyteen.

Lisäksi huomiota herättävänä havaintona tutkimuksessa nousi esille se, että raja virren ja ei-virren välillä on kokonaisuudessaan hyvin häilyvä.

− Ei-uskonnollisiksi itsensä mieltävät voivat myös saada spiritualiteettisia merkityksiä virsistä, kun toisaalta uskovaisiksi itsensä määrittelevät voivat taas saada itselleen hengellisiä merkityksiä perinteisten virsien ulkopuolelta, Innanen tiivistää.

Näkökulmia hengellisen musiikin merkityksiin

Viisivuotisen virsitutkimushankkeen tuloksia laajemmin esittelevä artikkelikokoelma ”Virsi ja laulu Suomessa – tekstit, kokemus ja kasvatus” (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 120) julkaistiin päätösseminaarin yhteydessä. Teos sisältää 14 tutkimusartikkelia, jotka käsittelevät nykyistä suomalaista virsikirjaa sekä virsien, yhteisen laulamisen ja muun hengellisen musiikin merkitystä niiden käyttäjille.
 
Julkaisuun on kirjoittanut muun muassa Itä-Suomen yliopiston teologian osaston väitöstutkija TM Sari Murtonen. Hän on tarkastellut pitkittäistutkimuksessaan hengellisen musiikin merkitystä vuonna 2001 rippikoulunsa käyneiden elämänvaiheissa.

Murtosen mukaan laulukokemukset luovat yhteisöllisyyttä, joka säilyy mielikuvissa tärkeänä senkin jälkeen, kun kontakti alkuperäiseen yhteisöön on katkennut tai yhteisöä ei enää ole:

− Nyt nuorten aikuisten elämäntilanteet ovat hyvinkin erilaisia, mutta kodin, lähiympäristön ja rippikoulun tarjoamat laulukokemukset ovat osalle edelleen tärkeitä.

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tohtorikoulutettava, TM, FM Teija Pitkänen on puolestaan tutkinut artikkelissaan, mitä virsiä lasten, nuorten ja perheiden jumalanpalveluksissa sekä konfirmaatiomessuissa lauletaan ja mitä lauletut virret kertovat niiden sisällöistä.

Lauletuimpien virsien tiedot pohjautuvat yli 40 000 virttä käsittävään aineistoon, jonka Pitkänen keräsi Kirkon tutkimuskeskuksen rahoittamassa virsien jumalanpalveluskäytön kartoituksessa kirkkovuoden 2009–2010 ajalta.
 
Pitkäsen tutkimus osoittaa, että kiitosvirsi 135, Jumala loi, oli koko aineiston ylivoimaisesti lauletuin ja käytetyin virsi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa tarkastelun kohteena olleena ajanjaksona.

Suosituimpien virsien sisällöissä ja sanomassa korostui Pitkäsen mukaan Jumalan armo ja rakkaus sekä ajatus seurakunnasta uskon, rakkauden ja välittämisen yhteisönä. Yllättävää oli, että lukuisista armon ja pelastuksen kuvauksista huolimatta syntiä ja tuomiota ei mainittu käytetyimmissä virsiteksteissä juuri lainkaan:

− Siten virsilaulajalle saattaa jäädä epäselväksi, mistä hänet pelastetaan, Pitkänen arvioi.

***

Virsien ja hengellisten laulujen viisivuotisessa tutkimushankkeessa on koordinoitu usean korkeakoulun ja Kirkon tutkimuskeskuksen yhteistä monitieteistä tutkimusta. Suomen ev.lut. kirkko on tukenut tutkimusta tekijänoikeusrahastostaan. Hankkeen kuluessa on syntynyt noin 40 maisteritutkielmaa ja useita varttuneiden tutkijoiden artikkeleita. Hankkeen tukemana on valmistumassa kuusi väitöskirjaa neljään eri yliopistoon. Hankkeella on myös kansainvälisiä tutkimusyhteyksiä erityisesti toisiin pohjoismaihin.

***

Teksti: Pekka Rautio, 21.11.2014
Kuvat: Veikko Somerpuro
Ingressin kuva: Mikael Agricolan kirkko © Arto Kuorikoski, Kirkkoarkkitehtuurin ja kirkkotaiteen tutkimusarkisto KUVIO

Lisätietoa:
– Virren olemus, asema ja merkitys 2000-luvun alun suomalaisessa kulttuurissa ja uskonnollisessa elämässä, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian osasto
– Kirkon tutkimuskeskus, virsitutkimushanke