Elämää teologiyhteisössä

Konvikti on Helsingin keskustassa sijaitseva teologien ylioppilaskoti. Se on yksi kolmesta kristillisestä ylioppilaskodista Helsingissä. Konvikti on tarjonnut asuntoja pääasiassa teologian opiskelijoille vuodesta 1920 alkaen. Nykyisin Konviktilla on asukkaita noin 30.

Konviktin toiminta käyntiin

Marraskuussa 1919 ylioppilaskoti Konviktiin valittiin ensimmäiset viisitoista asukasta Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan suositusten perusteella. Maaliskuussa 1920 vietettiin ylioppilaskodin avajaisjuhlia Vaasankadulla 45 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset ideat kodin perustamisesta olivat tulleet esille. Ylioppilaskoti oli helpotus monelle teologian opiskelijalle. Syynä ylioppilaskodin perustamiselle olikin, että opiskeluoloja parantamalla pyrittiin lieventämään silloista pappispulaa. Kodissa tarjottiin täysihoito alle puolella siitä hinnasta, mitä vastaava olisi maksanut vapailla markkinoilla. Ylioppilaskotiin asukkaaksi pääseminen oli eräänlainen stipendi monelle varattomalle ja lahjakkaalle opiskelijalle.

Ylioppilaskoti vaihtoi paikkaa vuosiksi 1922–1938 Helsingin Kaisaniemeen. Kun Kaisaniemen tilat alkoivat käydä riittämättömiksi, Konviktin taustalla vaikuttava kannatusyhdistys osti Meritullinkadulta huoneistoja vuonna 1938 osin lainarahojen turvin. Ostetuissa tiloissa täytyi tehdä perusteellinen remontti. Korjaustöiden jälkeen syyslukukauden alussa 1938 Konviktiin voitiin ottaa asumaan 23 teologian opiskelijaa. Sotavuosina talo oli välillä tyhjillään ja toisinaan siellä oli muuta toimintaa. Ylin kerros tuhoutui vuonna 1944 pommituksissa. Sotien jälkeen asuntopula oli kova. Tämä asetti vaatimuksia myös Konviktille ja lisää tilaa tarvittiin. Rahoitusta tuli monista lähteistä ja tiloja pystyttiinkin lisäämään.

Kohti tulevaa

Erilaiset yhteiskunnalliset ja uskonnolliset muutokset ovat olleet osa teologien ylioppilaskodin elämää. Herätysliikkeistä herännäisyys on ollut suuri vaikuttaja, mutta myös muiden herätysliikkeiden edustajia on talon pitkän historian aikana ollut asukkaina. Sota ei säästänyt ylioppilaskotiakaan. Pommitusten lisäksi myös moni kodin asukas kaatui rintamalla.

Konvikti on kulkenut pitkän taipaleen tiukasti valvotusta, tulevien pappien asuntolasta moderniksi ylioppilaskodiksi. Kolmen hengen huoneet ovat jääneet historiaan. Nykyään lähes jokaisella on oma huoneensa yhteisten tilojen lisäksi. Valvonnan tilalle on tullut vapaus. Puhtaasti miesten opiskelija-asuntolasta on tullut paikka, jossa asuu sekä mies- että naisteologeja. Konvikti on ollut tulevien pappien ja muiden teologien merkittävä asuinpaikka lähes koko itsenäisen Suomen ajan. Ylioppilaskoti on historiansa aikana kasvattanut kuuluisiakin teologeja: muun muassa emeritusarkkipiispa John Vikström ja emerituspiispa Juha Pihkala asuivat opiskeluaikanaan Konviktilla.

Ison Konviktin huoneistot sijaitsevat Kruununhaassa Meritullinkadulla.

Konviktilaisten yhteiselämää tänä päivänä

Konviktilla on nykyään huoneistoja sekä Kruununhaassa Meritullinkadulla että Kaartinkaupungissa Iso Roobertinkadulla. Meritullinkadun Isolla Konviktilla asutaan neljässä eri huoneistossa: Taivaassa, Mirkkulassa, Kiirastulessa ja Jukolassa. Kaartinkaupungin Pikku-Konviktilla puolestaan on kaksi huoneistoa.

Konvikti on yhteisö, ei asuntola, ylioppilaskodin nettisivuilla painotetaan. Tähän viittaa myös ylioppilaskodin nimi, joka tulee latinan sanasta convictus, ”seurallinen yhdyselämä”. Yhteisöllisyys näkyy myös siinä, että itse kullekin konviktilaiselle pyritään jakamaan jokin moninaisista vastuutehtävistä. Esimerkiksi saunamajuri varmistaa, että sauna on lämpimänä kaksi kertaa viikossa, spiritualiteettivastaava huolehtii ylioppilaskodin hartauselämästä ja ulkosuhdevastaavan tehtävänä on hoitaa suhteita muihin ylioppilaskoteihin ja Tuomiokirkkoseurakuntaan.

Uudelle paikkakunnalle saapuvalle tuoreelle teologille Konvikti antaa hyvät puitteet aloittaa opiskelijaelämä: huoneet on peruskalustettu, siivousvälineet ja astiat löytyvät talon puolesta. Täyshoitola Konvikti tosin ei enää ole, joten asukkaiden on ruokittava itse itsensä. Jos opinnoissa jokin asia askarruttaa, aina voi kääntyä jonkun ylemmän vuosikurssin teologian opiskelijan puoleen ja kysyä neuvoa. Konviktilaiset voivat myös hyödyntää opinnoissaan ylioppilaskodin omaa kirjastoa. Taivaan salin yhden seinän melkein kokonaan peittävästä kirjakokoelmasta teologian opiskelija voi lainata useiden peruskurssien oppikirjat.

Neljännen vuoden teologian opiskelija Jaakko Pylvänäinen kertoo Konviktilla asumisesta olleen hänelle etua monella tavalla. Pylvänäinen on asunut Konviktilla koko opiskeluaikansa, lukuun ottamatta yhtä vuotta ulkomailla. Hänelle tärkeitä ovat erityisesti Konviktilla muodostuneet ihmissuhteet. Helsinkiin muuttaessaan Pylvänäisellä ei ollut juurikaan paikallisia ystäviä, mutta Konviktilta hän löysi heti uusia tuttavuuksia. Tässä suhteessa Konviktille muuttaminen oli hänelle yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin tuutoritoiminta opintojen alussa. ”Parasta on samanhenkiset kämppikset. Uskon, että ihmissuhteista, joita täällä tulee, on monia pitkäkestoisiakin, läpi elämän kantavia”, Pylvänäinen kertoo.

Teologien ylioppilaskodissa asumisesta on ollut Pylvänäiselle etua myös opinnoissa. Saman katon alta on saattanut löytyä joskus useampiakin samoja kursseja käyviä, jolloin kämppisten kanssa on voinut hyvin kerrata tentteihin. Koska kyseessä on teologiyhteisö, keittiökeskustelutkin ovat usein luonteeltaan melko teologisia.

Yhteisiä tilaisuuksia

Syksyllä konviktilaiset viettävät fuksiaisia uusien asukkaiden kunniaksi ja pään menoksi. Fuksiaismenojen päätteeksi uudet asukkaat ylennetään noviiseiksi. Keväällä noviiseja odottaa viimeinen koitos: heidän on käytävä läpi Wihan Päivän seremoniat. Wihan Päivän haasteista suoriuduttuaan noviisit saavuttavat lopullisen arvoasemansa vihtoreina tai vihtorinnoina, vihtoriaanisen säädyn jäseninä.

Perinteisten ”initiaatiotapahtumien” lisäksi asukkaat järjestävät keskenään hartaustilaisuuksia ja virkistystapahtumia. Syksyisin käydään jalkapallo-ottelut kahta muuta kristillistä ylioppilaskotia, Lestistä ja Körttistä, vastaan. Viimeisimmän jalkapalloturnauksen jälkeen lestisläiset ja körttisläiset kutsuttiin Konviktille saunomaan ja viettämään iltaa, mikä on myös hyvä esimerkki ylioppilaskotien välisestä yhteistoiminnasta.

Keittiö on oiva paikka kuulumisten vaihtoon ja teologisille keskusteluille. Kuvassa Sofia Lintusalo (oik.), Aleksi Leppänen, Jaakko Pylvänäinen ja Ninna Paananen Jukola-huoneiston keittiössä.

Konviktin tähtäimessä oma valmennuskurssi teologiseen tiedekuntaan pyrkiville

Teologiyhteisön tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa Konviktilla asuvat Sofia Lintusalo ja Aleksi Leppänen kertovat mielenkiintoisesta projektista, joka on alustavasti kehitteillä. Kyseessä on Konviktin oma valmennuskurssi teologiseen tiedekuntaan pyrkiville.

− Tarkoituksenamme olisi järjestää edullinen valmennuskurssi, missä kurssilaisille tarjottaisiin pääsykoekirjoihin perehtymisen lisäksi myös katsaus siihen, mitä teologian opiskelu on ja millaista elämä Konviktilla on. Valmennuskurssista saatavat tienestit menisivät asukkaiden virkistysrahastoon, Lintusalo ja Leppänen kertovat.

Idean taustalla on myös ajatus vertaistuesta: itse samassa tilanteessa olleet voisivat jakaa osaamistaan ja tukensa pääsykokeeseen lukeville. Monta asiaa on kuitenkin vielä pohdittavana:

− Ajatuksen tasolla valmennuskurssi on tosi hyvä idea, mutta käytännön haasteet ovat iso kysymys, Lintusalo ja Leppänen myöntävät.

 

Lisätietoa:

Kähkönen, Antti: Ylioppilaskoti Konvikti 1920–1980. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian julkaisuja C4, 1983.

Ylioppilaskoti Konviktin www-sivut:  http://www.konvikti.fi/ 

Teksti: Antti Immonen ja Miika Sarkkinen
Kuvat: Miika Sarkkinen

* Kirjoitus on osa teologisen tiedekunnan soveltavien opintojen journalismi-kurssin opintoja

Lue myös:

• Teologin tavallista elämää – kurkistus kolmen erilaisen teologin arkeen
  Jenni Vihtkari, Jannimaija Tuomala & Anna Kähkönen

• Teologien monet taustat
  Veera Lupunen ja Tiia Laine

• Teologin ura ulkomailla?
  Henna Ruusu ja Ilona Ahola