Teologien alumnipäivässä keskusteltiin uskontojen kohtaamisesta (17.9.2014)
Maanantaina 8.9.2014 järjestetty teologien alumnipäivä keräsi Helsingin yliopiston Pieneen juhlasaliin noin 150 vierasta keskustelemaan uskontojen kohtaamisesta.
Alumnit kokoontuivat nyt teologisen tiedekunnan kutsumina toista kertaa.
Tilaisuuden avannut tiedekunnan dekaani Ismo Dunderberg korosti puheessaan alumnipäivän aiheen ajankohtaista merkitystä. Samoilla linjoilla oli uskontojen kohtaamisesta alustanut varadekaani Risto Saarinen. Saarinen sivusi esityksessään tiedekunnassa toimivan, Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen huippuyksikön: Järki ja uskonnollinen hyväksyminen, tutkimusteemoja.
Oleellista uskontojen kohtaamisessa ovat uskonnollisen hyväksymisen (religious recognition) tavat. Saarisen johtamassa tutkimusyksikössä kysytään, miten uskonnolliset ryhmät ovat hyväksyneet tai tunnustaneet muita yhteiskunnan toimijoita sekä miten uskonnot ovat olleet erilaisissa yhteiskunnissa hyväksyttyjä. Tähän liittyen huippuyksikön tutkijoiden tavoitteena on luoda sellaisia nykypäivän uskonnollisen hyväksymisen malleja, jotka auttavat monikulttuurisen yhteiskunnan keskinäisen arvonannon lisäämisessä.
Uskontojen kohtaaminen työelämässä
Alumnipäivän ensimmäisessä keskusteluosiossa aiheena oli uskontojen ja moniuskontoistumisen kohtaaminen työelämän eri sektoreilla. Varadekaani Auli Vähäkankaan johtamassa keskustelussa kuultiin kokemuksia niin sairaalasielunhoidon (Virpi Sipola), varhaiskasvatustyön (Silja Lamminmäki-Vartia) kuin seurakuntien monikulttuurisuustyön (Mark Saba) näkökulmista. Erityisesti keskustelijat puhuivat siitä, minkälaisena työssä kohdattavien ihmisten uskonnollisuus näyttäytyi ja millaisia jännitteitä uskonto / uskonnot työympäristössä saattoivat aiheuttaa.
Vaikka jännitteitä olikin, keskustelijat halusivat kuitenkin painottaa uskontojen välisiä yhdistäviä nimittäjiä ja käsityksiä, esimerkiksi perustavanlaatuisiin olemassaolon merkityksiin liittyvissä kysymyksissä.
− Ihminen, jolle usko ja hengellisyys ovat tärkeitä, kunnioittaa myös toisen tapaa ajatella ja toteuttaa uskoaan. Mitä enemmän on avoimuutta ja uskallusta kysyä ja kuunnella, sitä vähemmän jännitteitä uskonto aiheuttaa, sairaalapastori Virpi Sipola totesi.
Riittääkö suvaitsevuus? ”Teologit pois hiljaisesta enemmistöstä”
Alumnipäivän lopuksi keskusteltiin suvaitsevuudesta. Professori Jaana Hallamaan vetämään paneeliin oli kutsuttu mukaan vapaa toimittaja Maryan Abdulkarim, Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen ja akatemiatutkija Pamela Slotte oikeustieteellisestä tiedekunnasta.
Keskustelun aikana suvaitsevuutta käsiteltiin muun muassa uskontodialogin mahdollisuuksista ja kokemuksista käsin, ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden näkökulmasta sekä uskonnollisten ääriliikkeiden synnyn kannalta.
Hyvin keskeisessä roolissa uskontojen välisen kohtaamisen edistämisessä oli paneelikeskustelun yhteen summanneen Jaana Hallamaan mielestä niin kutsuttu hiljainen enemmistö, jonka tuli ottaa aktiivisempaa roolia uskontojen välisessä vuoropuhelussa.
Epäluulojen poistamiseksi ei riittänyt, että toista suvaitaan ilman vuorovaikutusta. Teologeilla uskonnon asiantuntijoina on tässä suuri mahdollisuus näkyvämpään vaikuttamiseen yhteiskunnassa.
***
Ohessa liitteinä alumnipäivän esityksiä (pdf-tiedostoina):
- Kuinka sairaalapapit kohtaavat monikulttuurisuutta työssään?
sielunhoidon asiantuntija, sairaalapappi, Virpi Sipola, Kirkkohallitus
- Riittääkö suvaitsevuus?
Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen
- Riittääkö suvaitsevuus? Muutamat huomiot ihmisoikeusnäkökulmasta
akatemiatutkija, Pamela Slotte, oikeustieteellinen tiedekunta, HY
***
Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan alumnitoiminnasta: http://www.helsinki.fi/alumni/teologinen/
Teksti ja kuvat: Pekka Rautio, 16.9.2014