”Vaativaa mutta samalla äärimmäisen antoisaa” – Teologisen tiedekunnan dekaanina kolme kautta toimineen prof. Aila Lauhan haastattelu (29.1.2014)

Vuodesta 2004 alkaen vuoteen 2013 Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaanina toimineella kirkkohistorian professori Aila Lauhalla on takanaan pitkä ura yliopiston hallinnollisissa tehtävissä.

Dekaanina vierähtäneen 10 vuoden lisäksi Lauha on työskennellyt laitosjohtajana ja varadekaanina sekä muissa teologisen tiedekunnan hallintotehtävissä yhteensä noin 20 vuoden ajan.

Dekaanikautensa päättymiseen hän valmistautui hyvissä ajoin.
− Ajattelin jo pari vuotta sitten, että nyt on hyvä aika astua sivuun tiedekunnan johdosta. Päätös antoi sekä minulle että tiedekunnalle aikaa orientoitua uusiin kuvioihin, Lauha kertoo.

Suurimpana muutoksena menneeseen Lauha nostaa kiistattomasti esille aikataulujen tiukkuuden.

− Dekaanin työ yhdistettynä tehtäviin Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa tekivät työpäivistä usein pitkiä – varsinkin, kun oheen kertyi vuosien saatossa useita muitakin sekä kotimaisia että kansainvälisiä vastuita. Olen nyt todella innoissani siitä, että minulla on kalenterissa enemmän aikaa opetukselle ja tutkimukselle sekä uusien tutkimusprojektien käynnistämiselle.

Dekaanina vietetty aika ei kuitenkaan kaduta Lauhaa. Taaksepäin voi katsoa hyvillä mielin, sillä suuristakin haasteista, kuten vaikkapa 2010 toteutetun yliopistouudistuksen valmistelusta ja suunnittelusta selvittiin kunnialla.

− On tämä kaikki ollut vaativaa, mutta samalla äärimmäisen antoisaa, Lauha summaa.

Suunta huipulle

Entä millä tavoin teologinen tiedekunta on muuttunut Lauhan näkemyksen mukaan parin viimeisen vuosikymmenen aikana?

− Kansainvälisyydestä on ainakin tullut itsestään selvä ja erottamaton osa jokaisen työtä. Kokonaisuudessaan tiedekunnan toiminta-ajatus ja toimintakulttuuri ovat hioutuneet ja etenkin tutkimuksen puolella on ylletty huippusuorituksiin. Lisäksi opetuksen laatua on kehitetty systemaattisesti.

Lauhan mielestä tämä kaikki on lisännyt tervettä itseluottamusta ja ylpeyttä omasta tiedekunnasta. Signaalina ulospäin se on hyvä asia, ja kertoo myös toivottavasti nuorille siitä, että teologiaa kannattaa hakea opiskelemaan.

Miksi teologiaa?

Miten pitkäaikainen dekaani sitten summaisi teologisen koulutuksen merkitystä tänään?

Tiedekunnan antama koulutus tarjoaa Lauhan mukaan poikkeuksellisen laajan yleissivistyksen ympäröivästä maailmasta, yhteiskunnasta, uskonnoista, aatteista ja arvoista kiinnostuneille.

− Uskontojen todellisuuden ja ihmisten asenteiden merkityksen tunnistamiselle ja ymmärtämiselle yhteiskunnan rakenteissa on nykypäivänä selkeä tilaus, joten näen, että teologiselle koulutukselle ja tutkimukselle on kasvavaa tarvetta.

− Lisäksi akateeminen uskonnon asiantuntemus lisää vastuullisuutta, suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä, ja toisaalta vie myös kasvuedellytyksiä erilaisten ääriliikkeiden synnyltä, hän jatkaa.

Tähän liittyen teologeilla onkin Lauhan mielestä erityisen tärkeä vastuu käyttää koulutustaan siten, että uskonto olisi yhteiskunnassa hyvä voima, joka rikastuttaisi kulttuuria ja lisäisi keskinäistä sopua sekä halua ymmärtää toinen toistamme.

Mitä seuraavaksi?

Edellä kuvailtuun suuntaan professori Lauha kehittäisi myös tiedekunnan tutkimuksen ja opetuksen painotuksia. Teologialla tieteenalana on hänen mukaansa paljon annettavaa uskontojen kohtaamista koskevissa kysymyksissä sekä vähemmistöuskontojen tutkimuksessa.

− Myös kansainvälisissä vertailevissa tutkimuksissa on hyvä olla mukana, vaikka toki vastuu suomalaisen uskontokentän tutkimuksesta on edelleen meillä, hän huomauttaa.

Opetuksen puolella Lauha painottaisi entistä enemmän hyvien ja laaja-alaisten työelämävalmiuksien tärkeyttä. Yliopiston eräänä tärkeimmistä tehtävistä hän näkee kiinnostuksen herättämisen jatkuvaan uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.
− Tämä tavoite koskee luonnollisesti myös meitä yliopistouralle päätyneitä.

Puhuttaessa omista jatkosuunnitelmistaan Lauha innostuu päästessään keskittymään professorin normaalityöhön. Työlistalla on muun muassa kansainvälisten yhteistutkimusprojektien valmistelua, jatko-opiskelijoiden ohjaamista, tutkimusvapaan pitämistä sekä omien pedagogisten valmiuksien päivittämistä.

− Johdan viime tutkimuksen arvioinnissa palkittua tutkijayhteisöä ”Contemporary European Church History”, jonka piirissä on kasvanut joukko lupaavia nuoria tutkijoita. Yhdessä heidän kansaan jatkamme kohti uusia tavoitteita. Oman professuurin alan kehittäminen on muutoinkin vastuullani, ja tähän aion määrätietoisesti paneutua, Lauha päättää.

 

Teologinen tiedekunta kiittää professori Aila Lauhaa dekaanikaudesta 2004–2013!

TEKSTI: Pekka Rautio 29.1.2014
KUVA: Helsingin yliopisto