Papiksi pyrkiville uusia kelpoisuusvaatimuksia
Piispainkokous on tehnyt muutoksia papiksi pyrkiville asetettuihin kelpoisuusvaatimuksiin. Opintojen osalta muutokset koskevat klassisia kieliä ja uskontotiedettä. Uutena vaatimuksena on todistus papiksi pyrkivän osallistumisesta seurakunnan toimintaan.
Porvoon piispa esitteli muutokset opiskelijoille
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström vieraili Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa torstaina 3.10.2013. Vikström oli paikalla tekemässä selkoa piispainkokouksen tekemistä muutoksista, jotka koskevat papiksi aikovilta vaadittavia opintosuorituksia sekä todistusta heidän osallistumisestaan seurakunnan toimintaan ennen mahdollista papiksi vihkimystä. Päätökset astuvat voimaan 1.1.2015.
Tehdyt päätökset liittyvät laajempaan pohdintaan papin koulutuspolusta, jota varten piispainkokous asetti työryhmän kolme vuotta aiemmin. Siihen kuuluivat Björn Vikström puheenjohtajana ja jäseninä tutkija Kati Niemelä, Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Mervi Palva, hiippakuntadekaanit Kai Peltonen ja Niilo Pesonen, sekä myöhemmin myös Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Tavoitteena oli löytää ratkaisu siihen, kuinka kirkko voisi antaa enemmän tukea opiskelijalle jo ennen pastoraalitutkintoa, jonka voi suorittaa vasta vihkimyksen jälkeen. Työryhmä otti päätöksiä valmistellessaan huomioon myös opiskelijoiden äänen Kati Niemelän ja Veli-Matti Salmisen toimittaman Teologiksi kasvamassa-tutkimuksen tulosten kautta.
Mikä johti muutokseen?
Vikströmin mukaan ennen päätösten tekoa pyrittiin selvittämään ne seikat, jotka kuuluvat papin ydinosaamiseen ja se, millaisia pappeja kirkko tarvitsee. Näistä lähtökohdista käsin asetettiin tavoitteeksi löytää ratkaisuja, joilla papiksi aikovia opiskelijoita voitaisiin ohjata haluttuun suuntaan niin, että he voivat hankkia kirkon viranhaltijan ydinosaamiseen kuuluvat taidot.
Papin ydinosaamiseen Vikström laskee kuuluvaksi vuorovaikutustaidot sekä kyvyn tulkita Raamattua ajankohtaisesti relevantilla tavalla. Tätä tehtävää varten piispainkokous päätti, että papin vihkimystä haluavilta aletaan jatkossa vaatia todistus osallistumisesta seurakunnan toimintaan.
Mainetodistuksen paluu?
− Uusilla papeilla on yhä vähemmän kokemusta seurakunnan elämästä, mitä haluttiin nyt ryhtyä korjaamaan, piispa Björn Vikström toteaa.
Tätä varten papiksi pyrkivän tulee pystyä todistamaan osallistumisensa seurakunnan toimintaan. Muutoksen käytäntöä ei ole vielä määritelty tarkemmin, vaan ajan ja kokemuksen toivotaan tarkentavan tietoa siitä, miten uudistus toimii ja tarvitseeko sitä kehittää.
Vikströmin mukaan seurakunta-aktiivisuuden voisi dokumentoida esim. portfolioon, jonka esittäminen työnhaussa vaikuttaisi ansioluettelon ohella viran saamiseen. Vikströmin mukaan piispainkokouksessa ei asetettu seurakunta-aktiivisuudelle mitään tiettyä ylä- tai alarajaa. Seurakunta-aktiivisuudelle ei myöskään määritelty selkeitä laatukriteerejä, vaan kaikki osallistuminen seurakunnan toimintaan katsotaan hakijalle ansioksi. Todistuksen voivat myöntää kaikki seurakunnan työntekijät. Tavoite on, että osallistuminen arvioidaan tapauskohtaisesti.
− Kyseessä ei kuitenkaan ole toisinto aiemmin käytössä olleesta mainetodistuksesta, jonka tarkoitus oli juridisesti todistaa pappiskokelaan nauttima kansalaisluottamus, Vikström huomauttaa. Osallistumisen todentamisesta on tarkoitus tehdä käytännöllistä, ei formaalista.
Maailmanuskontoja sekä joustavuutta alkukieliin
Papiksi pyrkivien opintovaatimuksiin kohdistuvia uudistuksia piispainkokous teki kaksi. Uskontotieteen opintoja tulee olla jatkossa 10 opintopisteen verran.
Toinen uudistus koski klassisten kielten vaatimusta. Vikströmin mukaan kirkossa on liian paljon pappeja, jotka osaavat huonosti kolme klassista kieltä. Tämän seurauksena piispainkokous päätti, että jatkossa opiskelijalta vaaditaan yhteensä 30 op:tä vähintään kahdesta klassisesta kielestä, kustakin vähintään 10 op:tä. Ainoastaan kreikka säilyy täysin pakollisena kielenä.
− Tällä muutoksella halutaan antaa mahdollisuus hallita ainakin yksi kieli sen sijaan, että osaaminen jäisi kaikkien kielten osalta yleisluontoiseksi, Vikström esittää.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Mervi Palvan mukaan piispainkokouksen päätökset eivät näillä näkymin aiheuta tiedekunnassa mitään muutoksia, sillä piispainkokous ei päätä yliopiston laatimasta tutkintorakenteesta. Lisäksi tiedekunnan A1-opintolinjan tutkintorakenne (sisältää evankelis-luterilaisen kirkon papin tai lehtorin virkaan edellytettävät opinnot) jo käytännössä täyttää vaatimukset sekä uskontotieteen että klassisten kielten osalta: A1-linjan tutkintorakenteeseen kuuluu pakollisena 10 op:tä kutakin klassista kieltä sekä 10 op:tä uskontotiedettä.
Opiskelijat tulevat siis jatkossakin opiskelemaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kolmea klassista kieltä.
Uudistus herättää tunteita opiskelijoissa
Erityisesti seurakunta-aktiivisuutta vaativa uudistus on herättänyt teologian opiskelijoissa tunteita: Yhtäältä seurakunnan toimintaan osallistumiseen rohkaisu koetaan hyväksi, papiksi pyrkivän tulevaisuutta palvelevaksi ratkaisuksi. Toisaalta aktiivisuuden vaatimus koetaan pakotteeksi, koska seurakunnan elämään osallistumisen katsotaan olevan luonteeltaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa, eikä kaikilla välttämättä ole aikaa tai resursseja ryhtyä seurakunta-aktiiveiksi.
Vierailunsa yhteydessä Vikström kuitenkin painotti, että kunkin tulee osallistua seurakunnan toimintaan mahdollisuuksiensa mukaan. Lisäksi kysymyksiä herätti se, miten osallistuminen käytännössä dokumentoidaan. Tuleeko esimerkiksi Helsinkiin muuttaneen opiskelijan palata kotipaikkakunnalleen hakemaan todistuksia seurakunta-aktiivisuudestaan vuosien takaisista osallistumisista? Vai voisiko dokumentointi olla päiväkirjamaista?
Opiskelijoiden kommentit
Teologian kandidaatti Noora Tikan mukaan piispa Björn Vikströmin selonteko selkiytti sitä, mistä uudistuksessa on kyse. Hän kuitenkin toivoi, ettei seurakunta-aktiivisuuden todentavalle dokumentille annettaisi liikaa painoarvoa, vaan että pääpaino olisi papiksi pyrkivän ja piispan välisessä keskustelussa.
− Uudistuksessa on hyviä pointteja, mutta se vaikuttaa vielä keskeneräiseltä, Tikka toteaa.
Nimettömänä pysyttelevän teologian kandidaatti ”Akin” mielestä muutokset ovat hyviä. Seurakunta-aktiivisuus totuttaa tulevan papin kirkkoon sekä edistää hänen omaa hengellistä kasvuaan kristittynä, minkä takia todistuksen vaatiminen papiksi vihittävältä on perusteltua. Tuomiokapituleille papiksi pyrkivän antama todistus seurakunta-aktiivisuudesta puolestaan osoittaa tämän olevan sitoutunut kirkkoon, ja tältä osin olevan myös kelvollinen työskentelemään pappina.
Teksti:
Valdemar Artte
Antti Kinnunen
Tuomas J. Salo
Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan A2-linjan soveltavien opintojen journalismi-kurssin opiskelijoita
Uudistus pähkinänkuoressa
– Aiempi 10 opintopisteen vaatimus kussakin kolmessa klassisessa kielessä korvataan nyt 30 op:n opinnoilla vähintään kahdessa klassisessa kielessä, kussakin vähintään 10 op:tä. (Esim. 10 op:tä kreikkaa ja 20 op:tä latinaa)
– Tutkintoon tulee uutena vaatimuksena sisältyä lisäksi 10 opintopisteen verran uskontotieteen opintoja
– Lisäksi pappisvihkimystä hakevalta vaaditaan todistus osallistumisesta seurakunnan toimintaan
– Muutos on astunut voimaan 11.9.2013 ja siirtymäkausi päättyy 31.12.2014