Haastava A2-opintolinja

Kolme menetettyä sielua kohtasi teologisen tiedekunnan soveltavien opintojen kurssilla ja alkoi pohtia polttavia kysymyksiä teologi-identiteetistä, opinto-ohjauksesta sekä kaukaiselta tuntuvasta työelämästä. Pohdinnan tuloksena löytyi yhteinen näkemys siitä, kuinka konkreettisen suunnan puuttuminen vie motivaatiota opiskeluilta ja miten opinto- ohjauksella suunta voidaan löytää, valmistumista nopeuttaa ja tarjota hyvät eväät myös työllistymiselle koulutusta vastaavaan työhön.

”Työttömyyslinjalta” työelämään

Teologisen tiedekunnan A2-opintolinja valmentaa opiskelijoita uskontojen ja maailmankatsomusten asiantuntijuuteen. Linja tunnetaan tutummin ironisella nimellä “työttömyyslinja”, ja ainakin pakollisella, harjoitteluun valmentavalla oppimisjaksolla opettajilla tuntui olevan hermot polttava sydämen palo kitkeä tuo termi pois käytöstä. “A2-linja ei ole työttömyyslinja!”, ja hauki on kala. Niin monta kertaa tämä tuli kuultua, että hauska termi kului puhki ja jäljelle jäi vain ammottava kysymys, että mitäs nyt kun tuntuu niin tyhjältä. Tiedekunta vaikuttaa aidosti huolestuneelta opiskelijoista, jotka valitsevat A2-linjan. Valintaa sanotaan haastavaksi, koska se ei anna suoraa pätevyyttä mihinkään ammattiin eikä takeita koulutusta vastaavaan duuniin työllistymisestä ole. Siksi haluammekin tuoda tuoreen näkemyksen muutamalta opiskelijalta hätääntyneille kaitsijoillemme.

Yliopisto ei ole ammattikoulu ja mielestämme on ihan OK, ettei koulutus anna suoraa valmiutta ja pätevyyttä tiettyä ammattia varten. Riippumatta työpaikasta, aina tarvitsee opetella talon tavoille ja pätevöityä itse omaan työhönsä. A2-linja on poikkeus muista tiedekuntamme linjoista, mutta esimerkiksi valtiotieteellisestä tiedekunnasta on hankalaa nimetä oppiaineita, jotka kuljettaisivat opiskelijan selkeää putkea pitkin sisäänpääsystä valmistumiseen ja ammattiin asti.

Opintojen suunnittelu

Heti opintojen alussa teologisen tiedekunnan opiskelijat tekevät HOPS-esseen, jossa he kertovat opettajalle, kuinka hienosti he aikovat suoriutua perusopintojen taipaleesta. Toisen vuoden keväällä on aika siirtää katse edessä siintäviin aineopintoihin ja pohtia omaa teologi-identiteettiä. Kolmas HOPS tehdään kandiseminaarin yhteydessä eli kolmannen vuoden talvena. Praktikumin alkaessa kolmannen vuoden alussa opettaja tekee oletuksen, että kaikkihan tietävät mihin menevät isona töihin ja jos eivät tiedä, niin parempi keksiä ja vähän äkkiä. Mutta hupsista vaan, A2-linjan haasteellisuudesta huolimatta opiskelijalle ei tarjota sen enempää opinto-ohjausta kuin muillekaan. A2-linjalla edetään kuitenkin samalla suosituslukujärjestyksellä kuin evankelisluterilaisen kirkon papin/lehtorin virkaan edellyttämien opintojen linjalla. Muissa tiedekunnissa tästä lukujärjestyksestä poiketen suositellaan sivuaineiden opiskelun aloittamista toisen lukuvuoden aikana. A1-linjalla ei sivuaineita tarvitse suorittaa muualla kuin rakkaan teologisen tiedekuntamme hellissä helmoissa.

Kokosimme kolmen aivan tavallisen opiskelijan henkilökohtaiset kokemukset, joiden pohjalta mietimme keinoja siihen, miten opiskelijaa voitaisiin tukea entistä enemmän ja vauhdittaa valmistumista työelämään.

Kuvassa ote hyväksytystä henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta.

Hukassa opinnoissa

“Lopussa komeili yli 500 opintopistettä”

Pian tultuani teologiseen tiedekuntaan sain eteeni haasteen, josta suoriutuminen oli vaikeaa. Piti suunnitella omat opinnot tuleviksi vuosiksi. Raksin kaikki mahdolliset minua kiinnostavat teologisen kurssit sisältöä tuntematta ja lopussa komeili yli 500 opintopistettä. Tulin yliopistoon, koska en tiennyt mitä haluan tehdä isona. Halusin vain opiskella minua kiinnostavia juttuja ja jättää ennustamisen ammattilaisille. Olen ollut monessa mukana ja kokeillut rohkeasti eri töitä, mutta niiden yhdistäminen omiin opintoihin tuntuu kaukaiselta. Mikä on tuo kehuttu teologi-identiteetti, jonka olen opinnonohjaajien suusta kuullut muutamaan otteeseen – tieteentekijä, pappi, opettaja? Entä jos haluankin olla maailman paras DJ?

Oman alan löytämisen vaikeus

“Miten voisin valmistua maisteriksi kokematta alaa omakseni?”

Pääsin opiskelemaan teologiaa suoraan lukiosta. Syynä hakemiseen oli mahdollisuus aineenopettajaksi valmistumiseen. Opiskeltuani hetken ymmärsin, etten oikeastaan halua opettajaksi. Kun opinnoilta katosi sekä syy että päämäärä, ei ollut ihme, että motivaatio heikkeni. Eräs tuttuni kysyi minulta, miten voisin valmistua maisteriksi kokematta alaa omakseni. Vastasin, että toivottavasti suorittamalla opintopisteitä ja kirjoittamalla gradun aiheesta. Kaksi vuotta mietin, hakisinko muualle opiskelemaan ja mikä olisi se paljon puhuttu “oma ala”.

Neljäntenä vuonna luovutin alanvaihdon kanssa ja päätin, että näin nuoren ei tarvitse tietää, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä. Ahdistus tulevaisuudesta lievittyi. Nyt minusta tulee isona uskonnon ja maailmankatsomusten asiantuntija sekä 25 opintopisteen teekkari. Eihän tämä järkevältä kuulosta, mutta kokeillaan.

Jälleen opiskelijana

“Hyödyllinen työelämävalmius olisi löytää mielekkyys omassa tekemisessä”

Olen ottanut opintovapaata töistäni suorittaakseni tänä lukuvuonna läsnäoloa vaativia kursseja. Työpaikkani on oppilaitoskirjasto, joten heittäytyminen kokopäiväiseksi opiskelijaksi antaa minulle erinomaisen mahdollisuuden katsoa maailmaa tiskin toiseltakin puolelta.

Opiskelussa vastaan tulevat ongelmat ovat yksinkertaisempia kuin työpaikalla. (Enkä puhu tässä raha-, asumis-, yhteiskunnallinen arvostus- yms. kysymyksistä). Opintoja tehdään periaatteella, että täältä pääsee joskus vielä pois, kun taas työpaikalla vallitsee periaate, että enhän joudu täältä pois (ainakaan vasten omaa tahtoani). Opiskelija on asiakkaana ”aina oikeassa”: Opiskelija menee kurssille, jossa on dokumentoituna sisällöt, tavoitteet ja arviointiperusteet − ja homma on siinä. Töissä, joihin yliopistotutkinnolla varustetun on tarkoitus sijoittua, ei todennäköisesti kukaan toinen anna tällaisia valmiina, vaan ne on osattava määritellä itse.

Hyödyllinen työelämävalmius olisi löytää mielekkyys omassa tekemisessä. Tähän opiskeluaika ”elämäni parhaat vuodet valuvat yliopistolla ihan hukkaan” -ahdistuksineen voi olla hyvää valmennusta. Kukaan ei kuitenkaan voi luvata, etteivätkö samat tuntemukset voisi odottaa työelämässä.

A2-linjalaisten opinto-ohjauksesta

Henkilökohtainen opintosuunnitelma HOPS ei ole niin henkilökohtainen, että joku kertoisi sinulle suunnitelmasi olevan liian epämääräinen, laaja tai huonot eväät työelämään antava. Sen voi suorittaa myös miettimättä vakavasti valmistumisen jälkeistä työelämää. Opettaja, jonka kanssa suunnitelmasta keskustellaan, määräytyy pääainevalinnan perusteella, ei opintolinjan. Jos A2 -linja on haaste, eikö vaikeudet pitäisi kohdata jo ennen kolmatta opiskeluvuotta? HOPS -työskentelyä voitaisiin ajatella eräänlaisena etsivän sosiaalityön seulana: ongelmien kanssa painivat opiskelijat tulisi ohjata eteenpäin hakemaan tukea opintopsykologilta tai opinto-ohjaajalta. Tämä voisi nopeuttaa valmistumista ja se ilahduttaisi opiskelijan itsensä lisäksi tiedekunnan taloutta, yliopistoa ja Suomen valtiota.

Toinen keskeinen ajatuksemme on, että opintosuunnitelmien keskiöön nostettaisiin oppiaineiden sijaan työelämä. Nyt siihen liittyviä asioita käsitellään kandidaatin tutkinnossa parissa kuukaudessa viiden opintopisteen verran. Opiskelijan urasuunnitelmien kehittymisen kannalta olisi kuitenkin hedelmällisempää, että teema läpileikkaisi opintoja ensimmäisestä vuodesta valmistumiseen asti. Sivuaineiden valintaan tulee saada enemmän tukea jo opintojen alusta, sillä ne ovat tärkeässä asemassa työllistymisessä etenkin tällä linjalla. Paperi, jolle on listattu muiden käymiä sivuaineita, ei ole tarpeeksi, vaan olennaista on saada selkeää tietoa riittävän varhain.

Yhä suurempi osa (lähes 45 %) teologeista valmistuu maisteriksi ilman erityistä ammattipätevyyttä. Onko tämä uhka vai mahdollisuus? Mielestämme mahdollisuus, johon myös tiedekuntamme pitäisi pelotta tarttua!

 

Teksti

Minna Mäkitalo
Matilda Mela
Markku Laitinen

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan A2-linjan soveltavien opintojen journalismi-kurssin opiskelijoita

Faktalaatikko

– HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma: Suoritetaan esseellä, jossa pohditaan omaa teologi-identiteettiä sekä omia opintoja. Tuutoriopettaja antaa esseestä palautetta, mikä on koettu positiiviseksi.

– Suosituslukujärjestys on tiedekunnan tekemä lukkari, jonka mukaan kun etenee ensimmäiset kaksi vuotta, niin lopussa kiitos seisoo. Sopii putkitutkintoon, mutta A2-linjalla sivuaineiden aloitus viivästyy vuodella tai kahdella. Pahimmassa tapauksessa opiskelija suorittaa kirkkain silmin epähuomiossa kolme klassista kieltä yhden vaadittavan sijaan – kyllä kiukuttaa hukkaan heitetty aika ja 20 opintopistettä.

– Opinto-ohjausta kehitetään tiedekunnassamme aktiivisesti. Monet opiskelijat kaipaavat kuitenkin tuhdimpaa ohjausta enemmän kuin valistusta siitä, mitä suosituslukujärjestys kertoo.