Uskontojournalismia verkossa – teologia.fi:n haastattelussa Kotimaa24:n päätoimittaja Olli Seppälä
Mitä erityispiirteitä uskontoaiheiden käsittelemiseen liittyy nykypäivän verkkomediassa? Entä millaista uskonnollista maisemaa media maalaa? Aiheesta teologia.fi:n kanssa keskustelemassa Kotimaa24:n päätoimittaja Olli Seppälä.
***
Mitä uutta internetin verkkopalvelut ovat tuoneet uskontoon liittyvien aiheiden käsittelyyn mediassa?
− Ensinnäkin verkko on tuonut medialle valtavasti lisää mahdollisuuksia ja tilaa käsitellä asioita. Yhtäältä tämä pätee järjestäytyneeseen mediaan, mutta toisaalta kenties vieläkin enemmän järjestäytymättömään mediaan eli niin kutsuttuun vapaaseen sisällöntuotantoon, Seppälä toteaa.
Eli periaatteessa kuka tahansa voi koota uskontoaiheisia esityksiä yhteen paikkaan ja pistää sivuston pystyyn?
− Kyllä, ja juuri tällä tavoin vapaa sisällöntuotanto haastaa perinteistä mediaa, jossa toimitukset säätelevät tiukasti sisällöntuotantoa.
Järjestäytyneen median kohdalla tiedotusvälineet heijastelevat Seppälän mukaan uskonnollisten aiheiden käsittelemisessä melko pitkälti laajempaa keskustelua siitä, mikä kulloinkin on uskonnon asema yhteiskunnassa.
− Jos ihmisiä kiinnostavat uskontoa koskevat jutut ja niitä klikataan, ei sellaista mediaa löydy, joka ei kyseisistä aiheista kirjoittaisi. Toisin sanoen uskontoon liittyvien aiheiden käsittelemiseen pätevät samat lainalaisuudet kuin muihinkin yhteiskunnan elämänaloihin.
Uskontojournalismin jäljillä
Olli Seppälän lempilapsena uskonnon ja median kentällä on uskontojournalismi. Hän mieltää tämän toimittajien uskonnon lukutaidoksi.
− Tiedetään mitä uskonnot ovat ja ymmärretään, että uskonnot ovat jotakin muuta kuin pelkästään totta tai ei totta, Seppälä summaa.
Hyvään uskontojournalismiin hän liittää ennen kaikkea ajatuksen uskonnon syvemmästä sosiologisesta ja historiallisesta ymmärryksestä.
− Mutta oma kysymyksensä taas on, missä määrin tällaista ymmärrystä löytyy toimituksista, Seppälä pohtii.
Käytännöt ovat kahtalaisia. Osa haluaisi, että toimituksissa olisi selkeästi uskontojournalismiin erikoistuneet toimittajat, kuten on vaikkapa talouden, ulkomaanasioiden tai urheilun kohdalla. Toisaalta tällöin esille nousee kysymys, pidetäänkö uskontoa omana erityisalueenaan vai laitetaanko yleistoimittaja tekemään juttuja vaikkapa rippileiriltä, kauneimmat joululaulut -tilaisuudesta tai esimerkiksi siitä, kun seurakunnan papit ottavat opillisista asioista yhteen.
− Käsittääkseni uskontoasioihin erikoistuneita toimittajia ei tällä hetkellä juurikaan ole, vaan uutisointi on enempi yksittäisten toimittajien koulutuksen ja henkilökohtaisen kiinnostuksen varassa, Seppälä arvioi.
Media uskonnollista maisemaa maalaamassa
Mitä viimeaikaiset tutkimustulokset (Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste & Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -hankkeet) kertovat uskonnon ja uskonnollisuuden esitysmuodoista mediassa? Ainakin sen, että kuva jonka media uskonnosta maalaa, on pirstaleinen ja että jaottelu ”meidän” uskonnon ja ”muiden” uskontojen välillä on voimakas.
Etenkin tämä korostuu suhteessa islamin uskonnon uutisointiin, missä islam usein kytketään rituaalinomaisesti terrorismiin ja konflikteihin − erityisesti World Trade Center -iskujen jälkeen 9.11.2001.
Samanaikaisesti ulkomaanuutissivuilla esitettävät uskontoa koskevat aiheet pidetään tiukasti erillään paikallisista ja valtakunnallisista uutisista, joissa vaikkapa evankelis-luterilaisuus kuvataan pikemminkin institutionaaliseksi ja rakenteelliseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa kuin uskonnolliseksi yhteisöksi.
Mutta kuinka edellä kuvailtuja tuloksia pitäisi tulkita ja minkälaisista aiheista uutisointi käytännössä rakentuu?
− Verkkomedia mahdollistaa sen, että pieniä juttuja julkaistaan määrällisesti paljon. Perinteisen printtimedian puolella asioita voidaan vastaavasti taustoittaa paremmin ja käsitellä syvällisemmin, Seppälä tiivistää. Sisältötyyliltään verkkomediassa korostuvat skandaalit ja konfliktit, jotka myyvät klikkausten muodossa paremmin ja nopeasti.
Syytöksiä vastakkainasettelujen keinotekoisesta ylläpitämisestä mediassa Seppälä ei pureskelematta niele:
− Emme me toimituksessa keksi uutisia, sillä pohjimmiltaanhan uutinen on muutos. Journalismi kohdistaa mielenkiintonsa niihin muutoksiin, jotka ovat kiinnostavia. Verkon vuorovaikutteisuuden ja uutisten kommentointimahdollisuuksien myötä ravan heitto ja rakkikoira-meininki ovat tietysti lisääntyneet ja tuoneet näennäisen tyynen pinnan alla vellovia jännitteitä pintaan, Seppälä myöntää.
Uskontoon liittyvät aiheet herättävät siis edelleen voimakkaita tunteita.
− Perinteisesti uskonto ja politiikka on mielletty yksityisiksi ja henkilökohtaisiksi vakaumuksen asioiksi. Ne ovat voimakkaiden mielipiteiden asioita, ja etenkin uskonnosta on puhuttu usein Suomessa hyvin vähäeleisesti, Seppälä toteaa. Nyt kynnys puhua uskonnosta tai uskonnottomuudesta on madaltunut yhteiskunnan yleisen ilmapiirin muuttumisen myötä. Lisäksi verkko on mahdollistanut yksityisten uskonnollisten puheenvuorojen välittämisen yhä laajemmille foorumeille julkiseksi, hän jatkaa.
Entä onko medialla aikaa ja ymmärrystä käsitellä kelvollisesti tätä kaikkea: aiheita, joissa sekä uskonto että politiikka ja yksityinen sekä julkinen sekoittuvat keskenään?
− Todennäköisesti verkkojournalismin nopeus alleviivaa tilannetta, jossa haasteena on omakohtaisen kokemuksen puuttuminen käsiteltävään aiheeseen. Ainakin perustaustat ja faktat tulisi tuntea, Seppälä huomauttaa.
Onnistumisia ja epäonnistumisia
Onnistuneiksi uutisoinneiksi Seppälä nostaa uransa varrelta uskontojen välistä dialogia ja moniuskonnollisuutta valottaneet jutut. Lisää kaivattaisiin myös uskonnon merkitystä selittäviä uutisia.
Samaan hengenvetoon hän tosin myöntää, etteivät kyseisten juttujen lukuarvot olisi välttämättä parhaat mahdolliset:
− Etenkään, jos tällaiseen journalismiin ei liity konflikteja, Seppälä naurahtaa.
Epäonnistumisten suhteen Kotimaa24:n päätoimittajalla on myös selvä näkemys: toimituksen käsistä ei saisi lähteä julkisuuteen epämääräistä materiaalia, jossa käsiteltävä asia tai vaikkapa haastateltavan kommentit eivät kiinnity mihinkään taustakontekstiin. Lukijan tulee siis pystyä arvioimaan uutisen merkitys osana ympäröivän maailman traditioita itselleen.
Uskontojournalismin tulevaisuus
Pohtiessaan uskontojournalismin tulevaisuutta verkossa Seppälä toivoo, että vapaa media haastaisi perinteisen järjestäytyneen median.
− Vapaan kansalaistoiminnan ja verkossa käytävien mielipidekeskustelujen sekä taustoitetumpaa uutismateriaalia välittävän median välille olisi hyvä saada näkyviin selvä ero. Tällöin vastaanottaja pystyisi hahmottamaan paremmin, mistä kulloinkin on kyse ja kuka mitäkin millä taustoituksella esittää.
Eikä sivuuttaa sovi koko tiedonvälityksen esitystapojen muuttumista mediaympäristön myllerryksessä.
− Myös uskontojournalismia haastaa se, että monelle lukijalle riittää pelkkä otsikkotason silmäily. Laajoille asiakokonaisuuksille annetaan merkityksiä pelkistettyjen one-linereiden kautta, mikä ei välttämättä tee oikeutta monisyisten ilmiöiden esittämiselle, Seppälä muistuttaa lopuksi.
Tilausta ja tarvetta luotettavalle, kiinnostavalle sekä taustoittavalle uskontojournalismille siis edelleen on.
Teksti: Pekka Rautio, 16.10.2013
Lisälukemista uskontojournalismista verkossa:
Media & Viestintä, Uskonto ja media -teemanumero 2/2013: http://www.mediaviestinta.fi/uusin.html
Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste -tutkimushanke: http://www.uta.fi/cmt/tutkimus/comet/tutkimus/uskontojournalismi.html
Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa -tutkimushanke:
Suomen Akatemian tutkijatohtori Teemu Tairan blogi: http://teetai.blogspot.fi/
Uskontojournalismi-blogi: http://uskontojournalismi.blogspot.fi/