Musiikin teologiaa käsittelevä suomalainen Luther-tutkimus ilmestyy elokuussa 2013 merkittävässä kansainvälisessä julkaisusarjassa

“Musiikki on Jumalan paras lahja”, sanoi Luther. Musiikilla oli epäilemättä suuri merkityksensä luterilaisessa reformaatiossa. Lutherin virret levisivät huomattavasti laajemmalle kuin luterilaisuus muuten, ja luterilaisen kirkkomusiikin vaikutus on Heinrich Schützin ja Johann Sebastian Bachin kautta levinnyt kristikunnankin rajojen ulkopuolelle. Tätä historiaa on tutkittu paljon, mutta teologian kannalta sittenkin yllättävän vähän.

TT Miikka Anttilan systemaattisen teologian alaan kuuluvassa tutkimuksessa kysytään: miksi Luther pitää musiikkia niin tärkeänä? Avainsanoina ovat kauneus ja mielihyvä. Musiikki avaa tunne-elämän ja esteettisen mielihyvän merkityksen kristillisessä uskossa. Ihmisen affektiivinen puoli eli tunne-elämä on länsimaisessa ajattelussa ollut alisteinen järjelle. Kreikkalaisesta filosofiasta lähtien tunteet kuuluvat kyllä ihmisenä olemiseen, mutta järjen tulee hallita tunnetta. Ajattelun kannalta tunne on haittatekijä. Lutherin teologiassa tunteella näyttää olevan aivan toisenlainen merkitys. Erityisesti suhteessa Jumalaan on kysymys affektista eikä logiikasta: ”meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa…” alkavat Vähän katekismuksen käskyjen selitykset. Uskova ihminen ei Lutherin mielestä ole stoalaisen tyyni ja hillitty ajattelija, vaan pikemminkin kykenevä poikkeuksellisen syviin ja helliin tunteisiin. Musiikin teologinen merkitys on siinä, että se kykenee ohjaamaan ihmisen tunne-elämää.

Anttilan tutkimus Luther’s theology of music. Spiritual beauty and pleasure ilmestyy julkaisusarjassa Theologische Bibliothek Töpelmann Bd. 161. Walter De Gruyter. Berlin 2013. 276s.

Kirja pohjautuu Anttilan vuonna 2011 Helsingin yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan ”The Innocent Pleasure. A Study on Luther’s theology of music.”.