Haastateltavana Kyllikki Tiensuu

Opetusansioistaan palkittu Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti sekä pitkäaikainen yliopistonlehtori Kyllikki Tiensuu jää eläkkeelle Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta kahtalaisin tuntein.

Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentilla, TT, Kyllikki Tiensuulla on takanaan mittava ura teologian parissa. Ennen työskentelyä Helsingin yliopistossa hän toimi 24 vuoden ajan Nurmeksen evankelisen kansanopiston rehtorina. Teologisessa tiedekunnassa täyteen tuli 18 vuotta erilaisissa tehtävissä. Eläkkeelle Tiensuu jää ristiriitaisin tuntein. Työtaakan väheneminen ei häntä sureta, mutta ehdottoman innoissaankaan hän ei muutoksesta ole:
− Jään kaipaamaan kovasti opiskelijoilta saamaani iloa ja inspiraatiota sekä mahtavaa työyhteisöä, jonka osana olen saanut olla näinä vuosina, Kyllikki pohtii. 

Vuorovaikutteisen kontaktin merkitys opetuksessa

Arvostettuna opettajana tunnettu Tiensuu palkittiin ansioistaan vuonna 1999 TYT:n Vuoden Opettajan ja HYY:n Magister Bonus -palkinnolla. Uransa aikana hän on nähnyt, kuinka opetus on muuttunut opiskelijakeskeisemmäksi, mutta samanaikaisesti ovat muuttuneet myös opiskelijat:
− Opiskelijat ovat nykyisin entistä kansainvälisempiä ja rohkeampia, mitä pidän hyvänä asiana. Lisäksi yhä useammat käyvät opiskeluaikanaan töissä − osittain olosuhteiden sanelemana, Tiensuu puntaroi.

Asiassa on hänen mielestään omat huolestuttavatkin puolensa:
− En pidä toivottavana kehityksenä sitä, että opiskelijat joutuvat jättäytymään pois lähiopetuksesta työesteiden takia. Vuorovaikutuksen ja elävän opetuskontaktin merkitystä kun ei voi aliarvioida. En haluaisi, että tutkintoja aletaan suorittaa kirjekurssiperiaatteella, Tiensuu summaa.

”Opettamisesta olen aina pitänyt”

Opetustehtävien pariin Tiensuun veri veti jo lukioiässä, jolloin hänen oma uskonnonopettajansa teki nuoreen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen. Sittemmin teologian opinnot toivat Tiensuun Helsinkiin. Pääkaupungista matka jatkui opiskeluaikaisen kurssikaverin, isä Ambrosiuksen, taivuttelemana rehtoriksi Nurmeksen evankeliseen kansanopistoon. ”Karjalan kirkassilmäisiä lapsia opettamaan”, Tiensuu muistelee.

Pohjois-Karjalassa vietettyjen vuosien jälkeen Tiensuu asettui Helsinkiin vuonna 1994. Päättäväisenä naisena hän oli ehtinyt tällä välin jo valmistella väitöskirjansa. Kirkkohistorian yliopistonlehtoriksi Tiensuu nimitettiin vuonna 2003. Pedagogisia töitä hän ei ole eläkkeelle jäämisestään huolimatta kuitenkaan jättämässä, sillä opetustehtävät Avoimen yliopiston puolella kutsuvat jo. Lisäksi suunnitelmissa on jatkaa tutkimusta arkkipiispa Edvard Bergenheimista ja auttaa EU-projektin hallintotehtävissä Haikolan talolla Nurmeksessa.
− Lähitulevaisuudessa todennäköisin eläkekotini on siis Helsinki- Nurmes -juna, Tiensuu naurahtaa.

Yhteistyöllä eteenpäin

Entä mitä terveisiä Kyllikki haluaa lähettää lopuksi teologeille?
− Mielestäni teologisten oppiaineiden on tärkeää tehdä yhteistyötä muidenkin tieteenalojen kanssa. Tämä monipuolistaa teologista tutkimusta ja vähentää omalta osaltaan virheellisiä ennakko-oletuksia, joita teologiseen tieteenalaan ajoittain kohdistuu, Tiensuu päättää.

TEKSTI JA KUVA: Pekka Rautio