Suomalainen piru vai kristinuskon Saatana?

Kari Kuula: Paholaisen biografia. Pahan olemus, historia ja tulevaisuus. Helsinki: Kirjapaja 2010. s. 381.

Mari Purola (toim.): Suomalainen piru. Paholainen kansanperinteessä. Helsinki: SKS 2011. s.144.

Millaisia tuloksia saataisiin pienellä katugallupilla, jossa haastateltavia pyydettäisiin kuvaamaan paholaista? Todennäköisesti kysely paljastaisi, että suomalaisten käsitys paholaisesta on melko yhtenäinen: punainen, sarvellinen, hännäkäs.

Mari Purolan toimittama teos Suomalainen piru kokoaa yksiin kansiin kansan käsityksiä paholaisesta vuosina 1880–1960. Yllättäen pirun muotokuva on varsin toisenlainen kuin 2010-luvulla voisi kuvitella.

Vanhassa kansanperinteessä piru on ihmiselle läheinen hahmo, joka poikkeaa tuon tuostakin ihmisten elämässä. Paholaisen ilmestyminen voi tietää pahaa kuten kuolemaa, väkivaltaa tai katoamisia. Piru on kuitenkin myös köyhien ystävä, joka auttaa esimerkiksi talon töissä. Koska Jumala on kaukana taivaassa, piru hoitaa toisinaan myös moraalinvartijan tehtävää ja rankaisee ihmisiä jumalattomista elämäntavoista.

Suomalainen piru muistuttaa vain paikoitellen kristinuskon opissa ja kertomuksissa esiintyvää mahtavaa Paholaista. Suomalainen piru -kirjan runsaat lainaukset tutkimusaineistosta viihdyttävät lukijaa ja antavat hyvän kuvan erilaisista piru-uskomuksista. Lukijana jää kuitenkin pohtimaan, missä on suomalaisen piru-uskomuksen juuret.

Kristillisen perinteen osalta paholaiskuvan historiaa maalaa Kari Kuula Paholaisen biografiassa. Kristinuskon Paholaisen löytääkseen on matkustettava aikaan ennen kristinuskoa ja tutustuttava juutalaiseen perinteeseen. Vanhan testamentin Saatana ja suomalainen piru muistuttavat mielenkiintoisella tavalla toisiaan: molemmat toimivat Jumalan lähettiläinä ja syyttäjinä. Vasta Vanhan testamentin tekstien kirjoitusajankohdan jälkeen Saatana kasvoi täyteen mittaansa täydellisen pahana Jumalan vastustajana.

Paholaisen biografia on peräti 381 sivua pitkä, sillä kristillisessä perinteessä paholaisen olemukseen liittyvät monet kysymykset muun muassa pahasta, Jumalasta, ihmisen roolista ja maailman synnystä. Kuula viivähtää myös vähemmän suosittujen, harhaopeiksi tuomittujen paholaiskuvien äärellä.

Kuula käy läpi paholaiskuvan historiaa aina 1900-luvulla asti. Teos on kieli poskessa kirjoitettu mutta jäsennelty kokonaisuus, joka täydentää Kuulan aikaisempaa teosta Helvetin historia. Sen sijaan Suomalainen piru -teoksessa enemmänkin kuvataan pirun ulkonäköön ja tehtäviin liittyviä uskomuksia eikä niinkään esitellä suomalaisten piru-uskomusten historiaa. Kauniit ja hauskan kuvallisen viittauksen sisältävät kannet pitävät sisällään kertomuksia entisaikojen suomalaisten iloista ja suruista.