| Katri Antin

Ranskan huivikielto ja suomalainen islamtutkimus

Ranskassa kiellettiin huhtikuussa musliminaisten kasvot peittävän niqabin ja burkan käyttäminen julkisilla paikoilla. Teologia.fi haastatteli islamiin ja muslimeihin perehtyneitä tutkijoita Johanna Konttoria ja professori Tuula Sakaranahoa.

Johanna Konttori, miksi niqabin ja burkan käyttäminen julkisilla paikoilla kiellettiin Ranskassa?

On syytä muistaa, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Ranskassa puututtiin musliminaisten pukeutumiseen lailla. Vuonna 2004 kiellettiin valtion kouluissa kaikki huomiota herättävät uskonnolliset tunnusmerkit, eli esimerkiksi muslimityttöjen päähuivit ja kristittyjen suurikokoiset ristit. Lakia edelsi pitkä keskustelu nimenomaan muslimityttöjen päähuiveista valtion kouluissa.

Ehkäpä suurin syy uudelle laille on se, että musliminaisten kasvot peittävä pukeutuminen nähdään hyvin voimakkaasti ranskalaisten arvojen vastaisena ja se myös liitetään yleisesti poliittiseen ja radikaaliksi luonnehdittavaan islamiin. Julkisessa keskustelussa nostetaan harvemmin esille kasvojen peittäminen oman uskonnollisuuden osoituksena.

Voiko nainen olla yhtä aikaa nainen, ranskalainen ja muslimi?

Ranskassa ideaali on, että julkinen tila on maallinen, ja että julkisessa tilassa kaikki voivat kohdata toisensa nimenomaan ranskalaisina, eikä niinkään uskonnollisen, etnisen tms. ryhmän jäsenenä. Kasvojen peittäminen voidaan nähdä osoituksena siitä, että henkilö haluaa tuoda itsensä julkiseen tilaan ennemmin muslimina kuin ranskalaisena, ja tätä ei pidetä sopivana.

Kasvojen peittäminen nähdään osoituksena naisen alempiarvoisesta asemasta mieheen nähden. Ongelmallisena pidetään myös muun muassa sitä, että kasvojen peittäminen nähdään osoituksena haluttomuudesta olla kanssakäymisissä muiden kanssa, ja siten haluttomuudesta integroitua osaksi Ranskaa ja omaksua ranskalaiset arvot. Ranskassa on muun muassa evätty pohjoisafrikkalaisen naisen kansalaisuushakemus sillä perusteella, että hänen käyttämänsä kasvot peittävä asu osoittaa haluttomuutta integroitua. Nainen on naimisissa ranskalaisen miehen kanssa ja hänellä on Ranskassa syntyneitä lapsia. Kaikki kasvonsa peittävät musliminaiset eivät tietenkään ole ulkomaalaisia, vaan monilla heistä on Ranskan kansalaisuus, ja osa on islamiin kääntyneitä Ranskan kansalaisia, jotka ovat kääntymisen jälkeen päätyneet peittämään kasvonsa.

On syytä huomata, että myös monet muslimijärjestöt ja yksittäiset imaamit olivat uuden lain kannalla. Tämä muun muassa siksi, että he katsoivat, ettei islam vaadi kasvojen peittämistä, ja myös siksi, että he olivat huolissaan kasvonsa peittävien naisten mahdollisuuksista integroitua yhteiskuntaan.

Tähän loppuun vielä huomio siitä, että kaikki muslimitytöt eivät suinkaan halunneet käyttää päähuivia koulussa ennen kuin ensimmäinen laki (huomiota herättävien uskonnollisten tunnusmerkkien kielto) tuli voimaan 2004, ja myös kasvonsa peittäviä musliminaisia on vähän. Huivia käyttäviä koulutyttöjä oli valtion kouluissa vuosituhannen alkuvuosina vähän päälle 1000, ja kasvonsa peittäviä musliminaisia arvioitiin uutta lakia edeltäneessä selvityksessä olleen noin 2000.

Miten arvioisitte Ranskan päätöstä ihmisoikeuksien näkökulmasta?

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määritellään seuraavasti:

Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Ranskan laki on laadittu tämä kohta mielessä, eli uskonnonvapautta on mahdollista rajoittaa tietyissä tapauksissa. Laki on todettu Ranskan lainsäädännön mukaiseksi, ja odotan mielenkiinnolla, viedäänkö se aikanaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Itse näen ongelmallisena kaikkein eniten sen, että lailla puututaan siihen, millaisessa vaatetuksessa ihminen voi kulkea kadulla.

Laki on ollut voimassa vasta vähän aikaa, joten sen vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. On esimerkiksi esitetty, että ne naiset, jotka mahdollisesti pakotetaan peittämään kasvonsa, voivat lain myötä joutua tilanteeseen, jossa heidän on käytännössä mahdoton poistua kotoaan. Jotkut naiset taasen ovat sanoneet pitävänsä kasvonsa peitettyinä ja maksavansa siitä tulevat sakot. Seuraavat kuukaudet ja muutamat vuodet tulevat kertomaan, millaiset vaikutukset lailla tulee olemaan, ja myös sen, päätyykö tapaus Ranskan ulkopuoliseen tuomioistuimeen pohdittavaksi.

Näettekö mahdollisena, että samanlainen päätös tehtäisiin myös Suomessa?

Periaatteessahan kaikki on mahdollista, mutta ainakaan lyhyellä tähtäimellä en usko, että vastaavaa päätöstä tehtäisiin Suomessa. Muslimeja on Suomessa huomattavasti vähemmän kuin Ranskassa, ja meillä myös suhtaudutaan uskonnon näkymiseen julkisessa tilassa eri tavoin kuin Ranskassa. Sellaisen kiellon voisin vielä kuvitella, että turvallisuussyistä tiettyihin paikkoihin, kuten pankkeihin, ei saisi mennä kasvot peitettyinä, edes uskonnollisista syistä. Mutta se, että musliminaiset eivät halutessaan saisi kulkea kasvot peittävässä vaatetuksessa kaduilla, tuntuu minusta suomalaisessa kontekstissa epätodennäköiseltä.

Miten Suomen ja Ranskan muslimien tilanne eroaa toisistaan?

Mainitsen seuraavassa muutamia seikkoja.

Lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että Ranskassa (ainakin 6% väestöstä, ellei enemmänkin, arvioista riippuen) on huomattavasti enemmän muslimeja kuin Suomessa (alle 1% väestöstä). Toisekseen, Ranskaan on saapunut huomattava määrä muslimisiirtolaisia maan entisistä siirtomaista (Algeria, Tunisia, Marokko), ja useat tutkijat ovat huomauttaneet, että vanhat siirtomaasuhteet vaikuttavat yhä edelleen muslimien ja ei-muslimien suhteisiin. Suomellahan ei siirtomaita ole ollut. Kolmas seikka on jo edellä mainitsemani ranskalainen ymmärrys uskonnosta ja julkisesta tilasta: uskonto kuuluu yksityiselämän piiriin Ranskassa paljon tiukemmin kuin Suomessa. Tämä näkyy muun muassa siinä, ettei kouluissa opeteta lainkaan uskontoa oppiaineena. Suomessa uskonnon näkyminen julkisessa tilassa ei ole vastakkain kansallisten arvojemme ja periaatteidemme kanssa.

Tuula Sakaranaho, millaista tutkittu tietoa Suomessa elävistä muslimeista on? Miten tähän tietoon pääsee käsiksi?

Viime vuosikymmeninä tapahtunut islamin maailmanpoliittisen merkityksen kasvu ja Eurooppaan suuntautunut muslimien maahanmuutto ovat aiheuttaneet islamia ja muslimeja koskevan tutkimuksen räjähdysmäisen kasvun.  Samanlainen tutkimuksen kasvu on nähtävissä myös Suomessa erityisesti 1990-luvulta lähtien.

Suomen muslimiväestö on uskonnollisesti, etnisesti ja kielellisesti hyvin kirjava, kuten joukko suomalaisia tutkijoita osoittaa kirjassa Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa.  Tutkimus on kuitenkin etupäässä keskittynyt tataareihin ja somaleihin, joista tataarit ovat asuneet Suomessa jo yli sata vuotta, kun taas somalit tulivat Suomeen lähinnä pakolaisina 1990-luvun alusta lähtien. Näiden lisäksi on jonkin verran tutkimusta Suomessa asuvista arabeista, bosnialaisista, irakilaisista, iranilaisista, Kosovon albaaneista, länsiafrikkalaisista mandingoista ja marokkolaisista. Myös Suomessa toimivat moskeijat ja islamilaiset yhdyskunnat ovat olleet tutkimuksen kohteena; muslimiyhdistykset ovat tärkeitä väyliä suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisessa. Samanlaista tehtävää ajaa myös islamin opetus koulussa, jota on Suomessa tutkittu jo parinkymmenen vuoden ajan ja se on edelleen hyvin ajankohtainen aihe.  Myös joukkotiedotusvälineiden islam-kuvasta on vireillä useita tutkimusprojekteja.

Muslimeja Suomessa koskeva tutkimus on keskittynyt selvittämään oman maamme tilannetta ja sillä tavoin se tuo oman panoksensa eurooppalaista islamia koskevaan tutkimukseen, joka on pitkälle keskittynyt eri maiden tilanteen selvittämiseen. Viime vuosina on tutkimuksessa alettu käsitellä myös teoreettisia kysymyksiä. Yhtenä suomalaisena esimerkkinä tästä on Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuonna 2010 käynnistynyt Suomen Akatemian tutkimusprojekti Ylikansallisen islamin hallinta, jossa tehdään kansainvälistä vertailua Suomen, Irlannin ja Kanadan välillä hyödyntämällä viime vuosina vahvasti esille nousutta hallinnan näkökulmaa.

Haastateltava Johanna Konttori on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston maailman kulttuurien laitoksella, uskontotieteen oppiaineessa. Hän tekee väitöskirjaa uskonnon ja valtion suhteesta tämän päivän Ranskassa. Tuula Sakaranaho on uskontotieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän johtaa Suomen akatemian tutkimusprojektia Ylikansallisen islamin hallinta: Tapausesimerkkinä Suomi, Irlanti ja Kanada.


Valikoitua tutkimuskirjallisuutta

Alitolppa-Niitamo, Anne: The Icebreakers. Somali-speaking Youth in the Metropolitan Helsinki with a focus on the Context of Formal Education. Helsinki, 2004.

Hautaniemi, Petri: Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa [Boys! The Contested Youth of Somali boys in Finland]. Helsinki, 2004.

Holm, Nils G. (ed.): Teaching Islam in Finland. Åbo, 1993.
Holm, Nils G. (ed.): Islam i forskningens ljus. Åbo, 1995.
Holm, Nils G. (ed.): Islam and Christianity in school religious education: issues, approaches and contexts. Åbo, 2000.               

Juntunen, Marko: Marokkkolaisten nuorten miesten käsityksiä siirtolaisuudesta ja mieheydestä. – Muslimit Suomessa. Toim. Tuula Sakaranaho & Heikki Pesonen. Helsinki, 1999. 214–238. 

Leitzinger, Antero: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö. Helsinki, 1996.
Leitzinger, Antero: Suomen tataarit: vuosina 1868–1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. Helsinki, 2006.

Lilius, Muddle Suzanne (ed.): Variations on the Theme of Somaliness. Turku, 2001.

Maasilta, Mari & Juho Rahkonen & Pentti Raittila: Islam suomalaisissa joukkoviestimissä. Tampere, 2008.

Marjeta, Maarit : Äidit ja tyttäret kahdessa kulttuurissa: Somalialaisnaiset, perhe ja muutos. Joensuu, 2001.

Martikainen, Tuomas: Immigrant Religions in Local Society: Historical and Contemporary Perspectives in the City of Turku. Åbo, 2004.          
Martikainen, Tuomas: The Governance of Islam in Finland. – Temenos 43 (2), 2007. 243–65.
Martikainen, Tuomas: Muslimit suomalaissa yhteiskunnassa.– Islam Suomessa. Muslimit arjessa,mediassa ja yhteiskunnassa. Toim.Tuomas Martikainen & Tuula Sakaranaho & Marko Juntunen. Helsinki, 2008. 62–84.
Martikainen, Tuomas: Suomi Remix [Finland Remix]. Helsinki, 2011.
Martikainen, Tuomas (toim.): Ylirajainen kulttuuri: Etnisyys Suomessa 2000-luvulla. Helsinki, 2006.

Martikainen, Tuomas & Tuula Sakaranaho & Marko Juntunen (toim.): Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Helsinki, 2008.

Martikainen, Tuomas & Lotta Haikkola (toim.): Maahanmuutto ja sukupolvet. Helsinki, 2010.

Martikainen, Tuomas & Tuula Sakaranaho (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamin virtauksista Suomessa ja Euroopassa. Helsinki, 2011.

Niemelä, Heli: Erottautumista ja ystävyyttä: Somalialaistyttöjen käsityksiä ja kokemuksia suomalaisista tytöistä. – Kamppailuja jäsenyyksistä: Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa. Toim. Päivi Harinen.  91–121. Helsinki, 2003.

Palva, Heikki & Irmeli Perho (toim.): Islamilainen kulttuuri. Helsinki, 1998.

Sakaranaho, Tuula: Kansamme tuntematon väestönosa. Suomalaisten tataarimuslimien julkisuuskuva. –Julkisuus ja muuttuva yhteiskunta. Toim. Tuula Sakaranaho & Heikki Pesonen. Helsinki, 2002. 133–60.
Sakaranaho, Tuula: Religious freedom, Multiculturalism, Islam. Cross-reading Finland and Ireland. Leiden, 2006.
Sakaranaho, Tuula Arabian aavikoilta Helsingin lähiöihin. Suomalaisen islamin tutkimuksen näkökulmia. –Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Toim. Tuomas Martikainen & Tuula Sakaranaho & Marko Juntunen. Helsinki, 2008. 11–36.
Sakaranaho, Tuula: Constructing Islamic Identity: The Education of Islam in Finnish State Schools. – Islamische Erziehung in Europa – Is­lamic Education in Europe. Vienna, 2009. 109–29.

Sakaranaho, Tuula & Heikki Pesonen (toim.): Muslimit Suomessa.  Helsinki, 1999.

Sakaranaho, Tuula & Anne Alitolppa-Niitamo & Tuomas Martikainen, & Marja Tiilikainen: Religion in Migration: Studies on Muslims in Finland. – New Challenges for the Welfare Society.  Eds. Vesa Puuronen & Antti Häkkinen & Anu Pylkkänen & Tom Sandlund & Reetta Toivanen. Joensuu, 2004. 124–39.

Sakaranaho, Tuula & Annukka Jamisto (toim.): Monikulttuurisuus ja uudistuva katsomusaineiden opetus . Uskontotiede 11. Helsinki, 2007.

Salmela, Anu: Pysyvyyttä muutoksessa ja muutosta pysyvyydessä: Turussa asuvat somalinaiset islamin ja yhteisöperinteen välittäjinä. – Uskonnon paikka: Kirjoituksia uskontojen ja uskontoteorioiden rajoista. Toim. Outi Fingerroos & Minna Opas &
Teemu Taira. Helsinki, 2004. 279–311.

Tiilikainen, Marja: Arjen islam: Somalinaisten elämää. Tampere, 2003.