Kirjauutuus: Oliko Paavali katolilainen?
Paavalia tutkitaan tänään kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Suomessa julkaisujen Paavali-kirjojen joukosta erottuu Emil Antonin teos ”Katolinen Paavali”. Harvinaista kirjassa on se, että kirjoittaja on vasta teologian opiskelija. Lisäksi teos poikkeaa näkökulmassaan huomattavasti aikaisemmasta Suomessa harjoitetusta tutkimuksesta – vai poikkeaako?
Paavali-tutkimuksen ”uusi näkökulma” maailmalla
Paavali on kristinuskon ensimmäinen teologi ja hänen edustavat lähestulkoon varhaisinta saavutettavissa olevaa kristillistä ajattelua. Useiden kriitikkojen mielestä monet Uuden Testamentin kirjeet ovat peräisin jälkiapostoliselta ajalta, mutta kriittisimmätkin tutkijat katsovat seitsemän Paavalin kirjettä aidoiksi. Paavalissa tutkijalla on siten varma kosketuspinta 40-60 -lukujen kristillisyyteen. Paavali tarjoaa myös ainutkertaisen lähteen ensimmäisen vuosisadan farisealaisuudesta sekä uskonnollisesta kääntymisestä.
– Tutkijoita kiinnostaa luonnollisesti, kuinka oppineesta juutalaisesta tuli kristitty, ja kuinka tämä vaikutti hänen suhtautumiseensa juutalaisuuteen sekä Vanhan testamentin lukutapaan, Anton kuvailee.
Augustinuksen ja protestanttisessa traditiossa Lutherin tulkinnat Paavalista ovat olleet historiallisesti merkittäviä. Tällä hetkellä Paavali-tutkimus on eräänlaisessa tienhaarassa.
– Augustinolais-luterilaista teologiaa vasten peilaava Paavali-tutkimus on viime aikoina joutunut jonkinlaiseen konfliktiin niin sanotun uuden perspektiivin kanssa. Uusi perspektiivi eli The New Perspective on Paul painottaa Paavalin juutalaista taustaa. Uusi näkökulma liitetään yleensä sellaisiin nimiin kuin Krister Stendahl (joka mullisti käsityksen Paavalin kääntymisestä), E.P. Sanders (mullisti käsityksen Paavalin ajan juutalaisuudesta), James Dunn (mullisti käsityksen ”lain teoista”) ja N.T. Wright (joka on mullistamassa käsitystä ”vanhurskauttamisesta”). Vaikka uusi perspektiivi on monien mielessä haastanut ”vanhan” reformaation perspektiivin, erityisesti Dunnin ja Wrightin uusimmat kirjoitukset painottavat vain täydentävänsä tai hiovansa sitä.
Suomalainen Paavali-tutkimus vastaa uuden näkökulman haasteeseen
Apologiaa harrastanut Anton sai idean katolisesta Paavali-kirjasta joitain vuosia sitten. Ajatus palasi uudelleen mieleen, kun paavi Benedictus XVI julisti vuoden 2008-2009 Paavalin juhlavuodeksi.
– Tässä vaiheessa olin jo opiskellut akateemista teologiaa, ja päätin ottaa tehtäväkseni lukea kaikki löytämäni suomenkieliset Paavali-aiheiset kirjat. Näiden kanssa käyn sitten kirjassani dialogia.
Paavali-tutkimuksen uusi näkökulma on vaikuttanut suomalaisessa tutkimuksessa omalla tavallaan.
– Suomalaistutkijoista Heikki Räisänen otti Sandersin uuden näkemyksen juutalaisuudesta armouskontona ja sovelsi sitä Paavali-tutkimukseensa. Räisäsen Paul and the Law argumentoi Paavalin olleen johdonmukaisesti epäjohdonmukainen kaikissa Tooraa koskevissa näkemyksissään. Räisäsen oppilas Kari Kuula seurasi pitkälti samoja linjoja merkkiteoksessaan Paavali – kristinuskon ensimmäinen teologi. Konservatiivisemmat teologit vastasivat haasteeseen omalla tutkimuksellaan. Timo Eskola ja Timo Laato ovat kiinnittäneet huomionsa muun muassa Paavalin näkemykseen teodikean ongelmasta ja ihmisen tilasta. Vastaukseksi he tarjoavat klassista luterilaista uskonvanhurskautta. Antti Mustakallio ja Lars Aejmelaeus ovat myös kirjoittaneet Paavalista sekä toimittaneet kirjoja suomalaisesta Paavali-tutkimuksesta. Lauri Thurén on erikoistunut Paavalin retoriikkaan.
Pelastusoppia koskevat kysymykset säilyttävät arvonsa
Oman matkansa Paavali-tutkimuksessa aloittanut Anton kertoo, että akateemisessa tutkimuksessa kysymys Paavalin pelastusopista on edelleen ajankohtainen. Erityispiirteenä hän mainitsee synergismismi -keskustelun.
– Suomessa esimerkiksi Kuula on esittänyt Paavalin pelastusopin olevan synenergistinen. Paavali-tutkijoista Eskola ja Laato vastustavat tätä jyrkästi. Myös Dunn on eräässä melko uudessa artikkelissaan kiinnittänyt huomiota tähän kysymykseen: kuinka voidaan puhua juutalaisesta synergismistä ja paavalilaisesta monergismista, jos kerran Paavalilta löytyy melko lailla sama armon ja tekojen problematiikka kuin toisen temppelin ajan juutalaisuudestakin? Väittelyn kohteeksi nousevat siis erityisesti Paavalin lukuisat tekstit, joissa ihmisen kohtalon tuomiopäivänä määrittelevät hänen tekemänsä hyvät tai pahat teot.
Vahvoja väitteitä Paavalin teologiasta
Kokonaisen kirjan kirjoittaminen opiskeluvaiheessa on harvinaista. Anton kertoo oppineensa kirjoittamisprosessissa paljon.
– Ensin tulee mieleeni Kari Kuulan Paavali-kirjan lukeminen ja Kuulan esittämät väitteet. Ne pakottivat miettimään historiallista tilannetta tosissaan ja punnitsemaan eri argumenttien uskottavuutta. Huomasin, kuinka päinvastaisilla tavoilla Paavalia voi lukea. Kuulasta tulikin tärkeä keskustelukumppani omalle kirjalleni.
– Kirjani on aika perinteinen ja systemaattinen yleisesitys teologiasta, soteriologiasta ja ekklesiologiasta. Pääteema kattaa koko kirjan – Paavalin teologia ja katolinen teologia kulkevat yllättävän pitkälle käsi kädessä. Luterilaisia kiinnostanee eniten armo-opin käsittely. Onhan luterilaisessa maassa monelle melko uskomaton väite, että paavalilainen armo-oppi olisi katolinen. Toinen vähintään yhtä uskomaton ja mielenkiintoinen väite liittyy pappisselibaattiin. Kukapa olisi kuvitellut, että ”yhden vaimon mies” itse asiassa onkin naimattomuuden vaatimus!? Patristinen evidenssi tässä asiassa on huikean kiehtova.
Oliko Paavali katolinen?
Opiskelun aikana kirjoittaja on tutustunut paljon myös luterilaisiin opiskelijakollegoihin.
– Suomen teologista instituuttia (STI) saan kiittää siitä, että olen opintojeni aikana todella päässyt näkemään, kuulemaan, kokemaan ja ymmärtämään myös ”aitoa” luterilaisuutta. Sen pohjalta pystyn ajatusleikkinä näkemään Paavalin myös luterilaisena apostolina. Luterilainen Paavali on jumalattoman vanhurskauttamisen julistaja (Room. 4:5), joka tuntee ihmisluonnon kurjuuden ja kyvyttömyyden mihinkään hyvään (Room. 7:14-25). Katse suunnattuna yksin Kristuksen ristiin, luterilainen Paavali julistaa Jumalan vanhurskautta yksin uskosta, yksin armosta ilman mitään lain vaatimuksia (Room. 3:21-28).
Miten ”katolinen Paavali” sitten eroaa ”luterilaisesta”?
– Luterilainen Paavali eroaa katolisesta Paavalista ehkä ennen kaikkea individualismissaan ja antropologisessa pessimismissään. Katolisen Paavalin vanhurskauttaminen on liittämistä Jumalan perheeseen Kristuksessa, jossa kaikki kansat tulevat yhteen (esim. Room. 3:28-30, Gal. 3:26-28) ja jossa lapset tulevat osallisiksi Jumalan omasta luonnosta ja elämästä (Tit. 3:5-7, Room. 6:3-11, 8:9-16). Tämä antaa heille voimaa tehdä kaikenlaista hyvää omaksi ja muiden pelastukseksi ja pyhitykseksi, tietäen kuitenkin, että loppujen lopuksi kaikki on Jumalan armon ansiota (Fil. 2:12-13, 4:13, 1. Kor. 15:10).
Tällä hetkellä Anton valmistelee graduaan ”Paavalin teologia Katolisen kirkon katekismuksessa” Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksen Paavalin teologiaa käsittelevässä graduseminaarissa.
HuK Emil Anton on suomalais-irakilainen dogmatiikan sekä länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien opiskelija, jonka Hyviä uutisia -blogi on kerännyt tuhansia kävijöitä.
Teosta ”Katolinen Paavali” voi ostaa Katolisesta tiedotuskeskuksesta sekä Akateemisesta kirjakaupasta.