Teologinen tutkimus spiritualiteetin tutkimuksena
Nykypäivänä erityisesti länsimaisessa kulttuurissa ihmisten hengellinen etsintä kanavoituu paljolti organisoitujen uskontojen ohi. Teologisen tutkimuksen tärkeä tehtävä on kartoittaa ihmisen hengellisen ulottuvuuden kaikkia ilmenemismuotoja eikä keskittyä uskontojen historiallisen ja opillisen perinteen tutkimiseen. Spiritualiteetin tutkimuksen täytyy olla ennakkoluulotonta; ei ole syytä torjua myöskään luonnontieteen menetelmiä ja tuloksia.
Viime vuosina on anglosaksisessa maailmassa aktivoitunut uskonnon kriitikkojen ryhmä, jota on alettu kutsua uudet ateistit -nimellä. Ryhmään lasketaan tunnettuja kirjoittajia, mm. evoluutioteoreetikko Richard Dawkins, filosofi Daniel Dennett, aivotutkija ja filosofi Sam Harris sekä yhteiskuntakriitikko Christopher Hitchens. Antiuskonnollisen polemiikin nousu voidaan nähdä vastauksena uskontojen yleismaailmalliseen vahvistumiseen; länsimaissa vahvistuminen näkyy erityisesti Yhdysvalloissa. Joka tapauksessa ”uudet ateistit” ovat tuottaneet useita uskontoa ankarastikin kritisoivia kirjoja. Kritiikki asettaa – jälleen kerran – haasteen myös teologiselle tutkimukselle. Mitä teologinen tutkimus on ja mitä sen pitäisi olla?
Ihmiseen ja kulttuuriin kuuluu uskonnollinen ulottuvuus
Uskonto ja uskonnolliset käytännöt ovat osa ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Tiettyä kulttuuria on useimmiten vaikea ymmärtää ja selittää tuntematta tuon kulttuurin uskontoa. Ei ole liioiteltua puhua ihmiseen ja kulttuuriin kuuluvasta uskonnollisesta ulottuvuudesta – kuvattiinpa ulottuvuutta sitten nykyisten evoluutiopsykologien tavoin biologisena valintaetuna tai jopa itsenäisenä arvoulottuvuutena, kuten tekivät uuskantilaiset sata vuotta sitten.
Epäilemättä joidenkin ihmisten elämässä tämä ulottuvuus tulee ilmi vahvempana kuin toisilla; mutta samahan pätee esimerkiksi esteettis-taiteelliseen asenteeseen. On kiinnostavaa huomata, että arvostellessaan niin uskonnon yhteisöllis-moraalista, teologis-opillista kuin institutionaalis-vallankäytöllistäkin puolta yllä mainitut uudet ateistit näyttävät kokonaan unohtavan uskontoon kuuluvan kokemuksellis-spirituaalisen aspektin (Sam Harris lievänä poikkeuksena).
Nykypäivänä erityisesti länsimaissa on paljon opillisesti sitoutumatonta uskonnollisuutta, joka ilmenee eräänlaisena yleisspirituaalisena etsintänä ja asenteena. Osa tästä etsinnästä kanavoituu itämaisin painotuksin erilaisiin new age -tyyppisiin suuntauksiin, osa toki suuntautuu perinteisiin uskontoihinkin.
Spiritualiteetin tutkimuksen merkitys korostuu
Haluan väittää, että teologisen tutkimuksen on painotettava nykyistä enemmän ihmisen hengellisen ulottuvuuden yleistä tutkimusta. Tämä ei tietenkään ole ristiriidassa organisoitujen uskontojen tutkimuksen kanssa, sillä niidenkin voidaan väittää olevan tuon hengellisen tarpeen ilmauksia. Uskontojen historian, sosiologian ja teologian tutkimus antaa myös paljon tietoa yleisemmin yhteisöjen kehityksestä. Mutta jos teologit ja uskontotieteilijät eivät ennakkoluulottomasti ja systemaattisesti kartoita ihmisen hengellisen ulottuvuuden kaikkia ilmauksia, mikä tutkimusala sen tekee? Yleisessä hengellisyyden tutkimuksessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti ihmisten hengellisiin ja poikkeaviin kokemuksiin.
Todellisuudessa ja sen tutkimuksessa vallitsee kahtiajako, halusimmepa sitä tai emme. Maailmassa on materiaalisia olioita ja ominaisuuksia sekä toisaalta kokemuksellisia olioita ja ominaisuuksia – eikä toisen puolen redusoiminen eli palauttaminen toiseen vaikuta uskottavalta. Luonnontiede tutkii materiaalista maailmaa ja on tuloksissaan päässyt sangen pitkälle. Myös kokemuksellista maailmaa on tutkittava eri menetelmin ja eri näkökulmista.
Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisissa kulttuureissa voimakkaita uskonnollisia ja mystisiä kokemuksia, joita kokijat ovat pitäneet ehdottaman todellisina ja joiden he väittävät antaneen tietoa todellisuuden periolemuksesta. Vastaavanlaisia kokemuksia – vahvempina ja lievempinä – esiintyy edelleenkin ihmisillä. Tärkeää on huomata, että kaikki kokijat eivät suinkaan ole jonkin vakiintuneen uskonnon harjoittajia.
Spiritualiteetin tutkimuksen hyödyt
Ihmisen yleisen spirituaalisen ulottuvuuden tutkimus, ja erityisesti sitä ilmaisevien kokemusten kartoitus, on monessakin mielessä tärkeää. Ensiksikin se voi lieventää uskonnon kriitikkojen liian aggressiivisia äänenpainoja, jos ja kun voidaan osoittaa, että järkevillä ja kiihkottomilla ihmisillä on (myös spontaaneja) hengellisiä kokemuksia, joita heidän ei tarvitse välttämättä tulkita uskontojen dogmaattisella kielellä. Samoin tutkimus voi olla lieventämässä uskontojen opillista suvaitsemattomuutta: eri uskontojen mystisestä perinteestä on helppo löytää (eettisen opetuksen ohella) yhteistä ainesta. Edelleen hengellisen ulottuvuuden ja kokemusten tutkimus saattaa olla yhtenä tekijänä vaikuttamassa siihen, että yleisesti vallalla olevaa, luonnontieteelliseen tutkimukseen pohjaavaa materialistista ihmiskuvaa joudutaan tarkistamaan.
Ylipäänsä tietoisuuden selittäminen on ongelma materialistiselle luonnontieteelle. Merkityksetöntä ei myöskään ole se, että akateemisiin menetelmiin sitoutunut spiritualiteetin tutkimus antaa ihmisen hengellisestä ulottuvuudesta ja kokemuksista luotettavampaa tietoa kuin erilaiset ”rajatiedon” alueella kukoistavat suuntaukset. Niin ikään on tärkeää, että tutkitaan nykypäivän ihmisten reaalista spiritualiteettia eikä ensisijaisesti vakiintuneiden uskontojen historiallisia tapauksia.
Tällainen yleinen spiritualiteetin tutkimus on monitieteistä ja monimenetelmällistä. Voidaan tutkia yksittäistapauksia tai laajempaa aineistoa tilastollisin menetelmin. Näkökulma voi olla psykologinen tai filosofinen yhtä lailla kuin historiallinen tai kielitieteellinenkin. Tutkimus voi olla niin ”ymmärtävää” kuin ”selittävääkin”. Tärkeää on kuitenkin ennakkoluulottomuus sekä menetelmien että kohteiden suhteen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että luonnontieteellistä tutkimusta ja sen tuloksia ei suljeta spiritualiteetin tutkimuksen ulkopuolelle. Esimerkkinä luonnontieteellisestä tutkimuksesta otan aivotutkimuksen.
Apua aivotutkimuksesta?
Viime vuosina uskonnollisia kokemuksia on tutkittu myös aivotutkimuksen menetelmin. Aikaisemmin käytettiin erityisesti EKG:n eli aivosähkökäyrän mittausta, jonka avulla selviteltiin mm. muutoksia meditaation harjoittajien aivoaalloissa. Sittemmin aivokuvantamistekniikka (PET, fMRI) on kehittynyt ja sitä on sovellettu myös uskonnollistyyppisten kokemusten tutkimiseen.
Jotkut tutkijat menevät niin pitkälle, että puhuvat ”neuroteologiasta”. Siinä uskonnolliset kokemukset, uskonnon kehitys ja käsitteet suhteutetaan erilaisten aivotoimintojen (”operaattorien”) aktivoitumiseen. Ratkaisevaa tietenkin on, miten neuroteologinen ohjelma ymmärretään. Yleisesti ottaen neuroteologisesti suuntautuneet tutkijat tulkitsevat uskonnollisten kokemusten ja aivotutkimuksen suhteen ei-reduktiivisesti.
Esimerkiksi Andrew Newberg kollegoineen on tutkinut meditaation avulla syntyneitä mystisiä kokemuksia ja niitä vastaavia tiloja aivoissa. Hän mm. esittää, että mystiseen kokemukseen liittyvää rajattomuuden tunnetta vastaa aivojen orientaatioalueen eristyminen ärsykkeistä. Newberg ei väitä, aivotapahtumat sinänsä selittävät mystisten kokemusten synnyn. Aivoja tutkimalla voidaan pikemminkin todentaa uskonnollisten ja mystisten kokemusten organisoituminen aivotasolla ja siten saada vahvistusta väitteelle, että kokemukset eivät ole häiriintyneen mielen (aivojen) tuotetta.
Tämä on yhteensopivaa sen kanssa, että mystiset kokemukset todella viittaavat ei-materiaaliseen todellisuuteen. Lisäksi voi huomauttaa, että kokemusten aivokorrelaatteja tutkimalla kokemuksesta ehkä saadaan tietoa, jota kokija itse ei pysty antamaan (esimerkiksi kokemuksessa onkin vahvempi kielellis-käsitteellinen elementti kuin kokija itse on tiedostanut). Filosofian tehtävänä on kuitenkin huomauttaa myös kategoriavirheiden vaarasta: ihmisten kokemuksia tutkittaessa kokemuksen subjekti on ihmispersoona, ei pelkät aivot.
Spiritualiteetin tutkimuksen on tartuttava myös kiistanalaisiin aiheisiin
Teologisen spiritualiteetin tutkimuksen on tartuttava rohkeasti myös vähemmän käsiteltyihin ja kiistanalaisiin aiheisiin. Tällainen tutkimuskohde on esimerkiksi ns. kuolemanrajakokemukset (Near-Death Experiences). Nykyajan lääketieteellinen tekniikka on mahdollistanut sen, että yhä useampi vakavasti sairas tai sairauskohtauksen saanut ihminen voidaan elvyttää takaisin henkiin. Moni lähellä kuolemaa käynyt henkilö on kertonut voimakkaasta transsendentaalisesta kokemuksesta, joka on muuttanut hänen elämänarvonsa syvän uskonnollisen kokemuksen tavoin.
On jopa raportoitu tapauksista, joissa henkilön aivosähkökäyrä on näyttänyt viivaa ja henkilöllä on (ilmeisesti) samaan aikaan ollut voimakas rajakokemus; epäilemättä tällaisia tapauksia – hyvin todennettuina – pitäisi kerätä lisää varmojen johtopäätöksen tekemiseksi. Ylipäänsä kuolemanrajakokemusten selittäminen ja tulkinta on ongelmallista, mutta joka tapauksessa niitä on syytä ennakkoluulottomasti tutkia nykyajan ihmisten spiritualiteetin ilmauksena. Kuvaavaa lienee, että Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta on tehty vain yksi opinnäyte. Kansainvälisesti tarkasteltuna lääketieteilijät ja psykologit ovatkin olleet aiheesta kiinnostuneempia kuin teologit.
Teologisen tutkimuksen on vastattava haasteisiin, joita kulttuurin, yhteiskunnan ja tieteen kehitys asettaa. Ihmisen spirituaalisen ulottuvuuden ennakkoluuloton tutkimus on samalla myös ”emansipatorista” tutkimusta: se voi auttaa itse kutakin ymmärtämään aidon hengellisen kokemuksen ehtoja ja siten edistää omaa itsetuntemusta.
Kirjoittaja Leo Näreaho on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Kirjallisuutta
Alston, William P.: Perceiving God: The Epistemology of Religious Experience. Ithaca: Cornell University Press,1993.
Bulkeley, Kelly (toim.): Soul, psyche, brain: New Directions in the Study of Religion and Brain-Mind Science. New York: Palgrave Macmillan, 2005.
d’Aquili, Eugene G. & Newberg, Andrew B.: The Mystical Mind:Probing the Biology of Religious Experience. Minneapolis:Fortress Press, 1999.
Dawkins, Richard: The God Delusion. Boston: Houghton Mifflin, 2006.
Harris, Sam: The End of Faith:Religion, Terror, and the Future of Reason. New York: W.W. Norton & Co,2004.
Van Lommel W, Van Wees R, Meyers V, Elfferich I. .: ”Near-death experiences in survivors of cardiac arrest: a prospective study in the Netherlands’, The Lancet 358 (2001), 2039-2045.