Pääkirjoitus: Erään ikuisen taistelun muudan vaihe
Teologia.fi -verkkojulkaisun tämänkertaisena teemana on kysymys teologian tieteellisyydestä. Aikaansa seuraava lukija muistaa, mistä tämänkertainen keskustelu lähti viime vuodenvaihteessa liikkeelle: kansanedustaja Erkki Tuomioja oli Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa vaatinut teologisen tiedekunnan lakkauttamista.
Julkaisumme ei voi reagoida ajankohtaisiksi nouseviin kysymyksiin yhtä nopeasti ja räväkästi kuin iltapäivälehti tai edes kirkollinen viikkolehti.
Kun nyt paneudumme teologian tieteellisyyden problematiikkaan, teemme sen pintaa syvemmältä, mahdollisimman monipuolisesti.
Tässä välissä on jo alkuperäisen keskustelun herättäjän oma kantakin muuttunut. Puhuihan Tuomioja kirkon sisällissotaseminaarissa viime tammikuussa ”mainiosta” teologisesta tiedekunnasta, jolle esimerkiksi sisällissodan historiaan liittyvien kysymysten selvittäminen kuuluu. Tiedekuntia on toki muuallakin kuin Helsingissä, niin kuin omana välihuutonani heitin Tuomiojalle.
Tuomiojan juhlapuheen synnyttämä keskustelu on ollut ”erään ikuisen taistelun muudan vaihe” lainatakseni J. L. Runebergin ja Lars Stenbäckin kiistaa koskeneen K. S. Laurilan aatehistoriallisen tutkimuksen otsikkoa vuodelta 1937. Teologian tieteellisyys ja sen asema yliopistossa omana tiedekuntanaan on asetettu kyseenalaiseksi esimerkiksi 1900-luvun alun aatteellisessa murroksessa tai osana 1960-luvun nousua perinteisiä auktoriteetteja vastaan.
Asialla eivät kuitenkaan ole olleet pelkästään kirkon ja valtion eroa ajaneet vapaa-ajattelijat tai papiston valta-aseman kimppuun käyneet antiklerikaalit. Tulevien kirkon työntekijöiden kouluttaminen valtionyliopistossa on aika ajoin asetettu kyseenalaiseksi myös eräiden kirkollisten piirien, jopa piispojen toimesta, jotka ovat ajaneet oman ”seurakuntatiedekunnan” perustamista esimerkiksi Norjan malliin.
Jokainen akateeminen sukupolvi joutuu itse tekemään omat perustavaa laatua olevat kysymyksensä ja etsimään niihin vastauksia omassa ainutkertaisessa tilanteessaan omien edellytystensä ja välineidensä mukaisesti. Historialliset perinteet on tunnettava, mutta niihin viittaaminen ei riitä tiedeyhteisössä argumentiksi.
Olin Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran sihteerinä marraskuussa 1991 järjestämässä SKHS:n ja Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran 100-vuotissymposiumia, jossa käsiteltiin laajasti teologian asemaa tiedeyhteisössä, yhteiskunnassa ja kirkossa. Silloin kuultujen esitelmien otsikoita olivat muun muassa Kirkko, teologia ja yliopisto (Simo Heininen) ja Onko teologia tiedettä? (Reijo Työrinoja). Symposiumin antia voi edelleenkin käyttää vaikkapa teologia.fi -teeman oheislukemistona (Teologia kirkossa ja yhteiskunnassa. SKHS toim. 158 & STKS julk. 180. Helsinki 1992).
Tämänkertaisen teologia.fi -teeman kannalta merkittävä oli myös Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorin – nykyisen kanslerin – Ilkka Niiniluodon esitelmä Huomioita teologian tieteellisyyden edellytyksistä. Hän päätti 1991 esityksensä seuraavasti:
”Loppukonkluusiona toteaisin, että nähdäkseni teologia on tiedettä ja nimenomaan ihmistiedettä silloin, kun se ymmärtää tutkimuskohteekseen ihmisen, ihmisen luomat kulttuuri-ilmiöt ja ihmisen käytännöt. Tällöin sen tieteellisyyttä koskevat kaikki samat ehdot kuin muutakin ihmis- ja kulttuuritiedettä. Kriittisyys, pyrkimys objektiivisuuteen, tiedon julkisuus, tutkimuksen vapaus, autonomia jne. ovat kaikki piirteitä, jotka ovat tässä mielessä teologian tieteellisyyden edellytyksiä. Jos taas teologia vahvassa mielessä sitoutuu uskonopin totuuksiin jonkinlaisina tutkimuksessa hyväksi käytettävinä absoluuttisina presuppositioina, niin silloin teologiasta tulee uskonnon harjoitusta.”
Teologia on kuulunut 20 vuoden ajan myös Joensuun yliopistoon, alkoihan ortodoksinen teologikoulutus Kuopion pappisseminaarin lakkauttamisen jälkeen Joensuussa syksyllä 1988. Kysymys ortodoksisen kirkon ja yliopistoteologian suhteesta on tuonut lisää ulottuvuuksia vanhaan mutta jatkuvasti ajankohtaiseen keskusteluun. Teologia sijoittui Joensuun yliopistoon aluksi omana laitoksenaan, joka toimi humanistisen tiedekunnan alaisuudessa. Vuodesta 2002 lähtien läntinen teologia – joka oli 1990-luvun puolivälistä lähtien vähitellen tullut mukaan – ja ortodoksinen teologia ovat muodostaneet itsenäisen tiedekunnan, josta viime vuonna valmistui 51 maisteria.
Olemme Joensuussa jo valmistautumassa vuonna 2010 tapahtuvaan uuteen järjestelmänmuutokseen. Muodostamme silloin yhdessä täkäläisten humanistien, kasvatustieteilijöiden ja psykologien kanssa yhden suurtiedekunnan, yhden neljästä tulevassa Itä-Suomen yliopistossa. Teologikoulutus jatkuu uudessakin tilanteessa täysipainoisena ja omaleimaisena, samalla kun yhteistyö meille läheisten tieteenalojen kanssa tiivistyy. Suurtiedekunnan nimi selviää lopullisesti marraskuussa, mutta teologian on määrä muodostaa yksi sen neljästä osastosta.
Tarjotessaan tämänkertaiset artikkelit lukijoilleen teologia.fi täyttää tehtäväänsä myös siinä mielessä, että se on kolmen suomalaisen teologisen tiedekunnan sekä luterilaisen kirkon yhteinen foorumi.
Hannu Mustakallio
Kirjoittaja on Joensuun yliopiston kirkkohistorian professori ja teologia.fi
-verkkojulkaisun toimituskunnan puheenjohtaja.