Osaako köyhä lukea Raamattua oikein?

Miten kontekstuaalinen teologia ja raamatuntulkinta haastavat historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen?

Kontekstuaalinen teologia on yleisnimi monille teologian ”alalajeille”. Kontekstuaalisessa teologiassa teologian tekemisen konteksti huomioidaan tietoisesti ja pyritään tekemään näkyväksi. Alalajeja ovat mm. latinalaisamerikkalainen vapautuksen teologia, musta teologia, feministiteologia ja urbaani tai poliittinen teologia. Poliittisella teologialla tarkoitetaan esimerkiksi länsimaista vapautuksen tai kaupunkiteologiaa, jossa huomioidaan kaupunkialueiden monikulttuurisuus ja moniarvoisuus sekä jälkiteollisen ajan yhteiskunnalliset muutokset ja taloudellisen epätasa-arvoistumisen luomat haasteet. Jossain määrin yhteistä näille teologian alalajeille lienee toiseuden näkökulman huomioonottaminen. Yhteiskunnallisuuden ja poliittisuuden lisäksi kontekstuaalinen teologia liikkuu teologisten oppiaineiden välillä: sen edustajia on ainakin eksegetiikassa, systemaattisessa ja käytännöllisessä teologiassa.

Miten Raamatun tutkimuksesta tulee teologiaa?

Perinteinen historiallis-kriittinen eksegetiikka ei tuota teologiaa. Siinä tehdään ensin metodikaanonin mukainen analyysi, jota soveltava ja teologinen tulkinta vasta seuraa. Tässä mallissa tieteellinen raamatuntutkimus on perustutkimusta. Tulkinta ja teologia taas ovat raamatuntutkimuksen tuloksia eri tavoin soveltavaa tiedettä. Tässä kaksivaiheisessa mallissa erotetaan toisistaan se, mitä teksti ”tarkoitti” ja se, mitä se ”tarkoittaa” tänään.

Tämä kahtiajako voidaan toki kyseenalaistaa ja juuri kontekstuaalisissa teologioissa kyseenalaistetaankin. Niiden edustajat ovat kritisoineet perinteistä kaksivaiheista tulkintamallia. Kriitikot korostavat sitä, että tutkijan omien yhteiskunnallisten ja poliittisten lähtökohtien vaikutusta tutkimustuloksiin ei voida mitenkään estää. Heidän mukaansa arvovapaata perustutkimusta ei ole olemassa. Näin ollen myös historiallis-kriittinen tutkimus on jo eräänlaista tulkintaa. Toisaalta voidaan kysyä poistaako tämä toteamus perustutkimuksen tarvetta? Myös kontekstuaalisia tulkintoja voi kritisoida: pelkkä tulkintaympäristön auki kirjoittaminen ei takaa, että tulkinta on hyvin toteutettu.

On myös muistettava, että kaikkia raamatuntutkijoita teologisen työn ei tarvitsekaan kiinnostaa. Osa raamatuntutkijoista tulee esimerkiksi juutalaisesta perinteestä, jolloin kristillisen teologian tekeminen tuskin kuuluu heidän ohjelmaansa. Eksegetiikalla saattaisi kuitenkin olla teologialle jotain annettavaa. Se on esimerkiksi osoittanut, että Raamatun tekstien tulkinta alkoi jo ennen kuin Raamatun rajat, eli kaanon, oli edes muotoutunut lopulliseen muotoonsa. Tulkinnan metodit olivat moninaiset jo esikanonisella ajalla. Kaanonia edeltävän ajan tekstejä historiallisin menetelmin tutkittaessa on käynyt selväksi, että tulkinta ei tapahdu tyhjiössä. Tulkitsijan oman historiallisen kontekstin vaikutus tulkintaan ja tulkintaa hallitseviin periaatteisiin on yhtä vanha ilmiö kuin itse tulkittavat tekstit.

Raamattu antaa äänen äänettömille

Kontekstuaalisen raamatuntulkinnan tarve nousee muuttuvasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Sen lähtökohtina ovat kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen, työttömyyden kasvu, köyhyys, sekä tutkijoiden, teologien ja kirkkojen pyrkimys vastata yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen haasteeseen.

Erityisesti vapautuksen teologiassa Raamattu on katalysaattori ja tulkinnan apuväline ruohonjuuritason kansalaisryhmien ja seurakuntien pohtiessa ajankohtaisia haasteita. Tekstin historialliselle merkitykselle ei anneta suurta painoarvoa, eivätkä historiallis-kriittisen tutkimuksen tulokset ole tässä tulkintamallissa merkittävällä sijalla. Nykykonteksti korostuu, ja tekstin soveltaminen yhteisön tilanteeseen on etusijalla. Raamattu antaa äänen äänettömille. Vapautuksen teologia vaatii köyhien ja heidän arkikokemuksensa nostamista teologian tekemisen keskiöön. Painopiste on jokapäiväisellä tiedolla köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Tämä on yhteistä sekä vapautuksen teologialle että eurooppalaisille ruohonjuuritason teologioille. Akateemisten asiantuntijoiden roolia rajoitetaan, ja arkinen kokemus on tiedon lähteenä tasa-arvoisessa tai jopa ensisijaisessa asemassa.

Raamatun teksti ja tulkinta tukee yhteisöä: valitaan tekstit jotka julistavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, esimerkiksi 700-luvun profeettatekstit ja Exodus-kertomus. Raamatusta etsitään tekstejä, jotka koetaan voimaannuttavina yhteisön elämäntilanteessa. Raamatulla on siis arvovaltaa tulkitsevassa yhteisössä. Tekstiä käytetään vahvistamaan yhteiskunnassa heikossa asemassa olevan yhteisön jäsenien itsetuntoa ja itseymmärrystä, luomaan uskoa heidän oikeuksiinsa ja antamaan toivoa. Tekstistä saadaan perustelut poliittiselle toiminnalle ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelemiselle.

Tunnustuksellisuuden ja maallistumisen jännitteessä

On selvää, että vapautuksen teologia on kristillinen lukutapa ja sillä on selkeän kristillinen, yhteisöllinen ja poliittinen konteksti. Tämä on jossain määrin ongelmallista akateemisen tutkimuksen kannalta, joka pyrkii olemaan kirkollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Lisäksi Vanhan testamentin (VT) tutkijan kannalta ongelmallista kristillisissä teologioissa ja tulkintamalleissa on se, että VT:n tekstit eivät ole ainoastaan kristittyjen tekstejä. Ne ovat myös juutalaisten pyhiä tekstejä.

Euroopassa vapautuksen teologian raamatuntulkinnan laajempaa sovellettavuutta vaikeuttavat maallistumisen eli sekularisaation vaikutukset. Suomessa kristinuskon ja kirkon asema on moniin muihin Euroopan maihin verrattuna näkyvä. Silloin on helppo unohtaa kuinka maallistuvassa ja monikulttuurisessa Euroopassa kirkkojen ja Raamatun merkitys voikin olla hyvin vähäinen. Teologian kieli on vierasta paitsi poliittisille päättäjille myös köyhille itselleen.

Myös Raamattu itse tuottaa tulkitsijalleen ongelmia. On muistettava että Raamatun näkemykset köyhyydestä ovat monimuotoisia: yhtäältä köyhät ovat Jumalan erityisessä suosiossa, toisaalta köyhyys nähdään ihmisen omana syynä. Voidaan kysyä mitä tietää todellisesta köyhyydestä kirjoittaja, joka pitää köyhyyttä itse ansaittuna kohtalona? Kenen ääni sellaisessa tekstissä kuuluu?

Vapautuksen teologian raamatunkäyttöä on mielenkiintoista verrata postkolonialistiseen raamatuntulkintaan. Postkolonialistisessa tulkinnassa ei ole niinkään tärkeää löytää nykyhetkessä elävää yhteisöä vahvistavia myönteisiä tekstejä ja tulkintoja Raamatusta, vaan paljastaa Raamatun teksteissä ”rivien välissä” toimivat alistavat rakenteet. Siinä nähdään Raamattu voittajien dokumenttina. Tulkitsijan perusasenne tekstiin on kriittisempi kuin vapautuksen teologiassa. Postkolonialistinen tulkinta myös heijastaa erilaista suhdetta tekstin auktoriteettiin. Tekstin yhteiskunnallisesti alistavat äänensävyt voidaan paljastaa ja sen kanssa voidaan olla eri mieltä. Todennäköisesti Raamatun tekstin tutkija ja lukija myös vetää tekstin auktoriteetin suhteen erisuuntaiset johtopäätökset kuin vapautuksen teologian lukutavassa.

Tulkinta synnyttää kaanonin kaanonin sisälle

Miten soveltavassa tulkinnan ja teologian tekemisen prosessissa tullaan toimeen Raamatun sisäisen monimuotoisuuden kanssa? Väistämättä näyttää esimerkiksi siltä, että vapautuksen teologian tarve löytää vain yhteisöä vahvistavia tekstejä johtaa tulkinnassa kaanonin sisäisen kaanonin syntyyn. Vain tiettyjä tekstejä tulkitaan ja toisiin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Tutkijana on pakko esittää kysymys: Osaako köyhä lukea Raamattua oikein, jos hän valitsee vain vapautusta korostavat ja tukevat tekstikohdat? Vai onko lukutapa oikea vasta silloin kun köyhälle annetaan välineet lukea myös alistavat kohdat Raamatusta ja käsitellä niitä?

Kontekstuaalinen teologia vaatii tekstin ja arjen vuoropuhelua

Kontekstuaalinen teologia ei voi perustua ainoastaan tekstiin. Sen on oltava dialogia tekstin ja muualta hankitun tiedon välillä. Kontekstuaaliset teologiat esittävät, että yksi tärkeä tiedonlähde on arjen yhteisöt ja ihmisten aito kokemus köyhyydestä ja yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Varsinkin jos eksegeettisestä perustutkimuksesta edetään tulkintaprosessiin, on tulkintaan otettava mukaan arjen asiantuntijoita. On myönnettävä, että erilaisissa yhteiskunnallisissa oloissa ihmisillä on erilainen arki. Ilman aitoa kokemusta ei voida tehdä oikeita sovelluksia. Raamatun köyhyystekstien tutkijan tulisi siis olla avoin sille oivallukselle, jonka vain kokemuksellinen tieto köyhyydestä voi saada aikaan.

Kirjoittaja, TT Hanne von Weissenberg valmistelee yhdessä dosentti Kari Latvuksen kanssa teosta Vanhan testamentin köyhyystekstien kontekstuaalisesta tulkinnasta.

Artikkeli on lyhennetty versio esitelmästä, joka on pidetty Suomen eksegeettisen seuran vuosipäivässä helmikuussa 2007.

Katso muut eksegeettisen päivän artikkelit:

Petri Merenlahti: Psykologinen eksegeesi – huonoa eksegeesiä?

Lauri Thurén: Sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa – työväline jokaisen teologin pakkiin

Kirjallisuutta

Tiina Ahonen & Jyri Komulainen (toim.): Teologian ilmansuuntia. Näkökulmia uskontulkintoihin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Helsinki: Gaudeamus. 2004.

Kari Latvus: Arjen Teologia. Johdatus kontekstuaaliseen raamatuntulkintaan. Theologia Biblical. Helsinki: Kirjapaja. 2002.

Heikki Räisänen, Elisabeth Schüssler Fiorenza, R. S. Sugirtarajah, Krister Stendahl & James Barr: Reading the Bible in the Global Village: Helsinki. Atlanta: Society of Biblical Literature. 2000.