Hanke: Tuore näkökulma ajanlaskumme alun uskonnollisuuteen

Akatemiatutkija Petri Luomanen johtaa tutkijaryhmää, joka tarkastelee uskonnollisia liikkeitä sosiokognitiivisesta näkökulmasta. Tutkimushankkeen nimi kokonaisuudessaan on ”Explaining Early Jewish and Christian Movements: Ritual, Memory and Identity”. Syksyllä 2007 Suomen Akatemia myönsi hankkeelle tutkimusmäärärahaa vuoteen 2010 asti.

Petri Luomanen, mistä hankkeessa on kysymys?

Uskonnollinen toiminta on elävää elämää. Uskontojen historiaa on tarkasteltu paljon esimerkiksi ideologioiden näkökulmasta. Tällöin historia näyttäytyy helposti kovin korkealentoisena ja steriilinä. Meidän tarkoituksemme on tarkastella, kuinka uskonnollinen ajattelu ja toiminta muotoutuu sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Näkökulmamme uskonnon tutkimiseen on siis tässä mielessä ”arkisempi”.

Millaisia uskonnollisia liikkeitä tutkitte, ja minkälaisiin asioihin keskitytte?

Tutkimme ajanlaskumme alun kristillisiä ja juutalaisia liikkeitä eli Qumranin liikettä, juutalaiskristittyjä, Johannes Kastajan liikettä sekä erilaisia gnostilaisia liikkeitä.

Kuten hankkeen nimestäkin ilmenee, kiinnitämme näissä liikkeissä huomiota rituaaleihin. Tällaisia rituaaleja ovat kaste, ehtoollinen ja juutalaisten puhtaussäädösten noudattaminen. Ne ovat uskonnollisen vuorovaikutuksen olennainen osa, mutta varhaiskristillisyyden yhteydessä niitä on tutkittu yllättävän vähän.

Olemme kiinnostuneita myös siitä, miten näissä yhteisöissä vaalitut muistot ja tavat, ns. sosiaalinen muisti, ovat vaikuttaneet ryhmien identiteettiin.

Mitkä ovat hankkeen tavoitteet?

Tarkoituksena on tarkastella edellä mainittujen ryhmien syntyä ja toimintaa näkökulmasta, jota voisi nimittää sosiokognitiiviseksi. Pyrimme ensinnäkin selvittämään, missä määrin näiden ryhmien syntyyn ovat vaikuttaneet yleiset sosiaalisen kanssakäymisen säännönmukaisuudet. Toinen näkökulmamme on kognitiivinen. Tutkimme ryhmien syntyä aivojen toiminnan ja rakenteen näkökulmasta. Tässä hyödynnämme sosiaalipsykologian ja kognitiivisen uskontotieteen malleja ja teorioita.

Voisitko kertoa tarkemmin, mitä mainitsemasi kognitiivinen uskonnontutkimus on?

Kognitiotieteellinen uskonnontutkimus on syntynyt 1990-luvun alussa uskontotieteilijöiden piirissä. Kyseessä on monitieteellinen lähestymistapa, jossa sovelletaan kognitiivista psykologiaa, kehityspsykologiaa, evoluutiobiologiaa, neurotieteitä sekä antropologiaa. Akatemiatutkija Ilkka Pyysiäinen on tämän alan johtavia tutkijoita maailmalla, ja olemme jo pitkään tehneet yhteistyötä hänen kanssaan.

Miksi sosiaalitieteiden näkökulma kristinuskon tutkimisessa on hedelmällinen?

Soveltamamme sosiaalisen identiteetin teoria pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten ryhmän jäsenten identiteetti muodostuu. Pienryhmien käyttäytymisestä saadulla tiedolla on luonteva paikka esimerkiksi Uuden testamentin tutkimuksessa; kodeissa kokoontuneet seurakunnat ovat olleet noin 50 hengen pienryhmiä.

Entä voisitko avata hieman sosiaalisen identiteetin teoriaa?

Teorian isä on sosiaalipsykologi nimeltä Henry Tajfel. Perusajatuksena Tajfelilla oli, että jos tiedämme, millaisiin ajattelumekanismeihin ryhmien välille muodostuva vihamielisyys perustuu, voimme myös vaikuttaa siihen, ettei vastakkainasetteluja synny. Tajfelin teorian juuret ovat hänen omissa kokemuksissaan toisen maailmansodan ajalta.

Selvä, palataan takaisin tutkimushankkeeseenne. Millaisia tutkijoita hankkeessa on mukana?

Olemme koonneet ryhmän, jonka tutkijat ovat aiemmissa tutkimuksissaan keskittyneet hieman erityyppisiin lähteisiin, mutta soveltavat nyt samaa metodologiaa omiin erityisaloihinsa. Näin pyrimme muodostamaan mahdollisimman laajan, mutta näkökulmaltaan yhtenäisen kuvan tutkimuskohteestamme. Hankkeen syntyyn on vaikuttanut ratkaisevasti yliopistonlehtori Risto Uron kiinnostus rituaalintutkimukseen sekä kognitiotieteelliseen näkökulmaan. Hänen lisäkseen hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston eksegetiikan laitokselta tohtorit Raimo Hakola, Jutta Jokiranta, tohtorikoulutettava Timo Vanhoja sekä väitöskirjaansa Sheffieldin yliopistoon valmisteleva Minna Shkul.

Miten tällainen hanke käytännössä etenee?

Alkuvaiheessa keskitymme menetelmäkysymyksiin. Sen jälkeen sovellamme menetelmiä kunkin tutkijan erityisaloihin liittyviin ryhmiin. Tutkijat osallistuvat oman erityisalansa kansainvälisiin konferensseihin ja kirjoittavat omia projektimme aihepiiriin liittyviä julkaisuja. Hiomme näitä projektikokouksissa kuukauden-parin välein. Lopuksi projekti tuottaa yhteisen englanninkielisen julkaisun, jossa varhaisten juutalaisten ja kristillisten ryhmien syntyä selitetään edellä mainitusta näkökulmasta.

Mitä projektin piirissä on tähän mennessä tapahtunut?

Hanke alkoi virallisesti vasta vuoden 2007 alussa, tuloksista ei siten voi varsinaisesti vielä puhua. Metodikysymyksistä sen sijaan olemme keskustelleet jo usean vuoden ajan. Piakkoin ilmestyykin laajemmassa kansainvälisessä yhteistyössä syntynyt englanninkielinen kokoomateos, jossa kognitiivisen uskontotieteen ja sosiaalisen identiteetin näkökulmaa esitellään raamatuntutkijoille.

Poikkitieteellinen tutkimus on ilmeisesti yhä suositumpaa. Miksi luulet näin olevan?

Todellinen tieto ei tunne rajoja. Monet tutkijat ovat valmiita purkamaan sosiaalitieteiden syntyessä rakennettuja raja-aitoja. Nyt ymmärretään paremmin sekin, että luonnontieteet ja sosiaalitieteet voivat ihmistä tutkiessaan olla toisiaan täydentäviä näkökulmia. Olemme ilmeisesti palaamassa kohti yhtenäisempää tieto- ja tiedekäsitystä.

Ja lopuksi, kenelle tutkimus tuottaa hyödyllistä tietoa?

Projektimme edistää Raamatun ja siihen liittyvän kirjallisuuden tutkimusta. Näin se voi hyödyttää identiteettiään etsiviä kristillisiä ryhmiä. Lisäksi pyrimme jatkuvaan dialogiin tämän päivän uskonnollisuutta tutkivien kanssa. Yksi syy sosiokognitiivisen näkökulman valintaan olikin, että tutkimustulokset voisivat auttaa ymmärtämään nykyistä uskonnollista liikehdintää. Näin voidaan ehkä auttaa vähentämään ryhmien välisiä konflikteja.

 

 

TT Petri Luomanen on toiminut Suomen Akatemialla akatemiatutkijana vuodesta 2005 lähtien.  

Teksti: Tuomas Nyyssölä